Oikein hyvää joulua kaikille!!
maanantai 24. joulukuuta 2012
perjantai 21. joulukuuta 2012
Joulun odotusta
Heissan!
Viime kerrasta onkin hurahtanut taas hyvä tovi. Tuntuu, että nää päivät vaan lentää silmissä. Mullahan loppuu vanhempainvapaakin ihan justiinsa. Oon kovasti koittanut etsiä töitä, mutta melko huonoin tuloksin. Toistaiseksi olen saanut yhden "kiitos, mutta ei kiitos"-sähköpostin. Positiivista sinänsä, ettei niitä kieltäviä ole (vielä) tullut ainakaan enempää. Olisi ollut niin ihana päästä aloittamaan työt heti, kun vanhempainvapaa loppuu. Toivottavasti jotain vielä löytyis. Olis niin ihanaa saada toi koulu vihdoinkin päätökseen. :)
Pojulla menee hienosti. Nouseminen sujuu jo loistavasti ja alastuloa on treenattu paljon ja sekin alkaa jo sujumaan. Kopsahduksia kuuluu päivittäin kaikesta huolimatta. Onneksi syli lohduttaa ja tohinat jatkuu. :)
Uusina taitoina on tullut heiluttaminen ja high five. Vauvauinti loppui myös, mutta onneksi pääsimme jatkavien vauvojen ryhmään. Ryhmä oli taas arvottu, joten kaikki hakijat eivät mukaan päässeet. Meidän osalta uintiharrastus siis ainakin jatkuu. Tosin olisimme jossakin muodossa jatkaneet joka tapauksessa, niin hauskaa se on ollut.
Lääkärineuvola meillä oli myös viikko sitten ja kaikki oli kunnossa. Poju kasvaa hienosti ja mitään moitittavaa ei löytynyt. Saatiin myös toinen flunssapiikki. Mitat oli seuraavat (edellisen kerran mitat suluissa):
Pituus: 72 cm (70 cm)
Paino: 9,365 kg (8,585 kg)
Pipo: 46,3 cm (45,3 cm)
Myös Isillä ja mulla on ollut laatuaikaa. Käytiin meinaan kattelemassa Hobitti (3D HFR). Oli aivan ihanaa katsella elokuva yhdeltä istumalta läpi ilman keskeytyksiä. Elokuva oli mun mielestäni hyvä eli siis jatkoa odotellessa. :) Lisäksi mä kävin yksi päivä kasvohoidossa, joka oli ihanan rentouttava. Sain lahjakortin tuohon hoitoon synttärilahjaksi.
Nyt odotellaan innolla joulua ja pakettien avaamista. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa mä odotan joulua ihan hirveesti. Ennen Pojua joulu oli melko yhdentekevä ja monta joulua oonkin/ollaankin vietetty ulkomailla. Kyllä täytyy sanoa, että jouluun kuuluu lapset. :)
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
**Buzzador postaus tulossa jossakin välissä. Pääsin testaamaan Doven body lotionia.
Viime kerrasta onkin hurahtanut taas hyvä tovi. Tuntuu, että nää päivät vaan lentää silmissä. Mullahan loppuu vanhempainvapaakin ihan justiinsa. Oon kovasti koittanut etsiä töitä, mutta melko huonoin tuloksin. Toistaiseksi olen saanut yhden "kiitos, mutta ei kiitos"-sähköpostin. Positiivista sinänsä, ettei niitä kieltäviä ole (vielä) tullut ainakaan enempää. Olisi ollut niin ihana päästä aloittamaan työt heti, kun vanhempainvapaa loppuu. Toivottavasti jotain vielä löytyis. Olis niin ihanaa saada toi koulu vihdoinkin päätökseen. :)
Pojulla menee hienosti. Nouseminen sujuu jo loistavasti ja alastuloa on treenattu paljon ja sekin alkaa jo sujumaan. Kopsahduksia kuuluu päivittäin kaikesta huolimatta. Onneksi syli lohduttaa ja tohinat jatkuu. :)
Uusina taitoina on tullut heiluttaminen ja high five. Vauvauinti loppui myös, mutta onneksi pääsimme jatkavien vauvojen ryhmään. Ryhmä oli taas arvottu, joten kaikki hakijat eivät mukaan päässeet. Meidän osalta uintiharrastus siis ainakin jatkuu. Tosin olisimme jossakin muodossa jatkaneet joka tapauksessa, niin hauskaa se on ollut.
Lääkärineuvola meillä oli myös viikko sitten ja kaikki oli kunnossa. Poju kasvaa hienosti ja mitään moitittavaa ei löytynyt. Saatiin myös toinen flunssapiikki. Mitat oli seuraavat (edellisen kerran mitat suluissa):
Pituus: 72 cm (70 cm)
Paino: 9,365 kg (8,585 kg)
Pipo: 46,3 cm (45,3 cm)
Myös Isillä ja mulla on ollut laatuaikaa. Käytiin meinaan kattelemassa Hobitti (3D HFR). Oli aivan ihanaa katsella elokuva yhdeltä istumalta läpi ilman keskeytyksiä. Elokuva oli mun mielestäni hyvä eli siis jatkoa odotellessa. :) Lisäksi mä kävin yksi päivä kasvohoidossa, joka oli ihanan rentouttava. Sain lahjakortin tuohon hoitoon synttärilahjaksi.
Nyt odotellaan innolla joulua ja pakettien avaamista. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa mä odotan joulua ihan hirveesti. Ennen Pojua joulu oli melko yhdentekevä ja monta joulua oonkin/ollaankin vietetty ulkomailla. Kyllä täytyy sanoa, että jouluun kuuluu lapset. :)
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
**Buzzador postaus tulossa jossakin välissä. Pääsin testaamaan Doven body lotionia.
tiistai 11. joulukuuta 2012
Ärsytys
Tänään mun koko lukuluettelo oli kadonnut. Vähänkö ärsyttävää?!
Onneks mulla on kaikista blogeista mitä luen niin kirjanmerkit, mutta miksi noin mahtaa käydä?!
Ja se näyttää tapahtuvan heti uudelleen, kun blogit lisää takaisin..
Vieläkin ärsyttävämpää.. :(
Onneks mulla on kaikista blogeista mitä luen niin kirjanmerkit, mutta miksi noin mahtaa käydä?!
Ja se näyttää tapahtuvan heti uudelleen, kun blogit lisää takaisin..
Vieläkin ärsyttävämpää.. :(
lauantai 8. joulukuuta 2012
Kuulumisia
Heissan pitkästä aikaa!
Aikaa on kerinnyt vierähtämään jo melkoinen tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin. Vaikka mitään kovin kummallista ei olla tehtykään, niin tuntuu silti siltä että aika lentää siivillä.
Reilu viikko sitten oltiin mun vanhempien luona Pojun kanssa yksi yö. Käytiin myös parin mun tädin luona esittelemässä miten paljon mies on kasvanut. Meidän pikku hurmuri vei taas tätien sydämet. :)
Vähän myös taas vierastettiin, mutta onneksi hyvin vähän ja se menee tosi nopeesti ohi. Mummulassa ollessa opittiin myös taputtamaan. Tosin se nyt toimii niin, että toinen käsi on nyrkissä ja toisella läpsitään sitä. :) Käskystähän tätä ei myöskään tehdä. :) Yökin meni "vieraassa" paikassa tosi hienosti vaikka sitä vähän epäilinkin.
Seisomaan nousu on opittu myös. Se käy jo tosi taitavasti ja missä tahansa pystyy jo tukea vasten nousemaan. Lisäksi uteliaisuus on selkeästi lisääntynyt ja "naru" äidin välillä kasvanut. Poju saattaa nimittäin jo kontata toiseen huoneeseen ihan itsekseen. Lisäksi äänteiden harjoittelu on kovassa vauhdissa. Paapatellaan ja päästellään muitakin hassuja äänteitä. Pojua saa myös välillä nauraa aivan kippurassa, kun tää ottaa sellasen hassun "kippari-kalle"-ilmeen (eli siis vetää ylähuulen suun sisään sillee hassusti).
Joku päivä Poju löi mua päällään niin kovaa silmäkulmaan, että taju meinas lähteä. Olin ihan varma, että saan mustan silmän mutta onneksi en saanut sillä muskarin joulujuhla oli seuraavana päivänä. Meidän esitykset meni hienosti vaikkakin Pojun tonttulakki tippu pari kertaa ekan laulun aikana silmille. :) Saas nähdä jatkuuko meillä muskari vielä ensi vuoden puolella. Paikkahan meillä kyllä on, mutta jos mä saan töitä niin eipä sitten voida siellä enää käydä.
Tänään oltiinkin sit kummitätiä moikkaamassa, kun se oli poneja taluttamassa. Pojukin pääsi ponin selkään ja käveltiin pieni lenkki. Hymyjä näky tutin alta, kun käynniskeltiin eteenpäin. On se hyvä alottaa toi heppailu-aivopesu jo näin pienenä. :) Oli mukava vähän ulkoilla, kun oli niin nätti ilmakin. Vielä kun olis aurinko paistanu niin olis ollut täydellinen päivä. :) Käytiin myös pikaisesti pyörähtämässä joulutorilla ja maisteltiin paahdettuja kastanjoita. :)
Tässäpä meidän viimeisimmät kuulumiset.
ps. Buzzaus-postaus tulossa taas. Pääsin nimittäin testaamaan Doven kosteusvoidetta.
Aikaa on kerinnyt vierähtämään jo melkoinen tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin. Vaikka mitään kovin kummallista ei olla tehtykään, niin tuntuu silti siltä että aika lentää siivillä.
Reilu viikko sitten oltiin mun vanhempien luona Pojun kanssa yksi yö. Käytiin myös parin mun tädin luona esittelemässä miten paljon mies on kasvanut. Meidän pikku hurmuri vei taas tätien sydämet. :)
Vähän myös taas vierastettiin, mutta onneksi hyvin vähän ja se menee tosi nopeesti ohi. Mummulassa ollessa opittiin myös taputtamaan. Tosin se nyt toimii niin, että toinen käsi on nyrkissä ja toisella läpsitään sitä. :) Käskystähän tätä ei myöskään tehdä. :) Yökin meni "vieraassa" paikassa tosi hienosti vaikka sitä vähän epäilinkin.
Seisomaan nousu on opittu myös. Se käy jo tosi taitavasti ja missä tahansa pystyy jo tukea vasten nousemaan. Lisäksi uteliaisuus on selkeästi lisääntynyt ja "naru" äidin välillä kasvanut. Poju saattaa nimittäin jo kontata toiseen huoneeseen ihan itsekseen. Lisäksi äänteiden harjoittelu on kovassa vauhdissa. Paapatellaan ja päästellään muitakin hassuja äänteitä. Pojua saa myös välillä nauraa aivan kippurassa, kun tää ottaa sellasen hassun "kippari-kalle"-ilmeen (eli siis vetää ylähuulen suun sisään sillee hassusti).
Joku päivä Poju löi mua päällään niin kovaa silmäkulmaan, että taju meinas lähteä. Olin ihan varma, että saan mustan silmän mutta onneksi en saanut sillä muskarin joulujuhla oli seuraavana päivänä. Meidän esitykset meni hienosti vaikkakin Pojun tonttulakki tippu pari kertaa ekan laulun aikana silmille. :) Saas nähdä jatkuuko meillä muskari vielä ensi vuoden puolella. Paikkahan meillä kyllä on, mutta jos mä saan töitä niin eipä sitten voida siellä enää käydä.
Tänään oltiinkin sit kummitätiä moikkaamassa, kun se oli poneja taluttamassa. Pojukin pääsi ponin selkään ja käveltiin pieni lenkki. Hymyjä näky tutin alta, kun käynniskeltiin eteenpäin. On se hyvä alottaa toi heppailu-aivopesu jo näin pienenä. :) Oli mukava vähän ulkoilla, kun oli niin nätti ilmakin. Vielä kun olis aurinko paistanu niin olis ollut täydellinen päivä. :) Käytiin myös pikaisesti pyörähtämässä joulutorilla ja maisteltiin paahdettuja kastanjoita. :)
Tässäpä meidän viimeisimmät kuulumiset.
ps. Buzzaus-postaus tulossa taas. Pääsin nimittäin testaamaan Doven kosteusvoidetta.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Arvontaa taas
Lauran blogissa on jälleen arvonta!
Arvonnan palkintona on vapaavalintainen nimikoitu tuote.
Meidän kuulumisia kirjoittelen taas jossakin vaiheessa. Sen verran voin paljastaa jo nyt, että Poju on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. :)
Arvonnan palkintona on vapaavalintainen nimikoitu tuote.
Meidän kuulumisia kirjoittelen taas jossakin vaiheessa. Sen verran voin paljastaa jo nyt, että Poju on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. :)
tiistai 27. marraskuuta 2012
Kuulumisia
Heissan!
Taas on näemmä vähän reilu viikko kerinnyt vierähtämään viime kirjoituksesta. Tää aika vaan menee niin hurjan nopeesti.
Poju täytti eilen seitsemän kuukautta ja näin ollen yksivuotissynttärit on lähempänä kuin syntymä. :)
Nukkuminen omassa huoneessa on mennyt tosi hienosti. Viime yönä Poju nukku ensimmäisen yön heräämättä, joten sain itsekin nauttia kunnon yöunista. Muutenkin yöheräämiset on lähinnä sitä, että tutti on hukassa. Välillä Poju on löytänyt sen itse siinä vaiheessa, kun olen kerinnyt sängyn viereen. Välillä tuttia on etsitty vähän pidempään. :) Olen kuitenkin hurjan tyytyväinen siihen, että siirrettiin Poju omaan huoneeseen.
Viikonloppuna kun käytiin mummulassa (Isin vanhempien tykönä) sai Poju sielläkin nukkua "omassa" huoneessa. Vieraasta paikasta huolimatta yö meni melko hienosti ja heräämisiä taisi tulla kaksi. Mä sain sunnuntaina nukkua kymmeneen! Aivan huisia! Mummu ja pappa otti Pojun aamulla haltuun ja mä jatkoin tyytyväisenä unia. :)
Viime torstaina Poju oppi viimeinkin konttaamaan ihan kunnolla. Nyt onkin sitten helppoa siirtyä kaikkiin kiellettyihin paikkoihin. :) Myös seisomaan nousua harjoitellaan ihan koko ajan. Pojun vahtiminen onkin nyt ihan hurjan paljon työläämpää, kun pitäisi olla silmät selässäkin. Tuntuu, että tuo pieni mies ennättää joka paikkaan ihan sadasosasekunneissa. Kiukuttelemaan on meillä myös opeteltu. Heti kun Pojun nostaa pois kielletystä paikasta alkaa alahuuli väpättämään ja huuto on hurja. Lisäksi tuntuu, että meillä on vain huonoja paikkoja opetella nousemista. Toivottavasti se siitä, kun koordinaatio Pojulla vähän kehittyy. Mutta vähän turhan kiireinen tuo mini on, olis voinu mun puolestani vielä hetken aikaa odotella tuon nousemisen kanssa.
Tässäpä pikaiset kuulumiset, pieni taisi juuri herätä päiväunilta :)
Taas on näemmä vähän reilu viikko kerinnyt vierähtämään viime kirjoituksesta. Tää aika vaan menee niin hurjan nopeesti.
Poju täytti eilen seitsemän kuukautta ja näin ollen yksivuotissynttärit on lähempänä kuin syntymä. :)
Nukkuminen omassa huoneessa on mennyt tosi hienosti. Viime yönä Poju nukku ensimmäisen yön heräämättä, joten sain itsekin nauttia kunnon yöunista. Muutenkin yöheräämiset on lähinnä sitä, että tutti on hukassa. Välillä Poju on löytänyt sen itse siinä vaiheessa, kun olen kerinnyt sängyn viereen. Välillä tuttia on etsitty vähän pidempään. :) Olen kuitenkin hurjan tyytyväinen siihen, että siirrettiin Poju omaan huoneeseen.
Viikonloppuna kun käytiin mummulassa (Isin vanhempien tykönä) sai Poju sielläkin nukkua "omassa" huoneessa. Vieraasta paikasta huolimatta yö meni melko hienosti ja heräämisiä taisi tulla kaksi. Mä sain sunnuntaina nukkua kymmeneen! Aivan huisia! Mummu ja pappa otti Pojun aamulla haltuun ja mä jatkoin tyytyväisenä unia. :)
Viime torstaina Poju oppi viimeinkin konttaamaan ihan kunnolla. Nyt onkin sitten helppoa siirtyä kaikkiin kiellettyihin paikkoihin. :) Myös seisomaan nousua harjoitellaan ihan koko ajan. Pojun vahtiminen onkin nyt ihan hurjan paljon työläämpää, kun pitäisi olla silmät selässäkin. Tuntuu, että tuo pieni mies ennättää joka paikkaan ihan sadasosasekunneissa. Kiukuttelemaan on meillä myös opeteltu. Heti kun Pojun nostaa pois kielletystä paikasta alkaa alahuuli väpättämään ja huuto on hurja. Lisäksi tuntuu, että meillä on vain huonoja paikkoja opetella nousemista. Toivottavasti se siitä, kun koordinaatio Pojulla vähän kehittyy. Mutta vähän turhan kiireinen tuo mini on, olis voinu mun puolestani vielä hetken aikaa odotella tuon nousemisen kanssa.
Tässäpä pikaiset kuulumiset, pieni taisi juuri herätä päiväunilta :)
maanantai 19. marraskuuta 2012
Oma huone ja muuta mukavaa
Taas on viikko vierähtänyt ja aika on suorastaan lentänyt. Paljon on viikon aikana taas ehtinyt tapahtua.
Istuminen meillä sujuu jo tosi hienosti ja Poju onkin melkein koko ajan istumassa. Istumaan nousukin tapahtuu jo ihan supernopeasti! Alkuviikosta Poju sitten koitti pungeta seisomaan ihan väkisin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ostettiin myös uusi turvaistuin autoon, koska ei tuo mies tuohon kaukaloon enää kovin kauaa mahdu. Päädyttiin Britaxin Trifix-istuimeen, joka on saanut ihan hyvät arvostelut Autoliiton turvatesteistä.
Torstaina vietettiin koko päivä kaupungilla kierrellen ja poikettiinpa vielä Ideaparkissakin. Poju oli ihan hurjan kiltisti koko päivän ja kun tämän reissun jälkeen käytiin vielä Kummitätiäkin moikkaamassa, niin kotiin päästyämme Poju nukkuihin ihan hyvän tovin. :) Illalla kävi pienelle miehelle pieni vahinko, kun oli pakko koittaa nousta seisomaan tv-tasoa vasten. Otsa kolahti ikävän kuuloisesti tason kulmaan ja perjantaiaamuna saatiinkin huomata, että mustelmahan otsaan tuli. Ei kuitenkaan onneksi mitenkään hurjan iso.
Perjantain muskari meni taas hienosti ja Poju tykkäs. Meillä onkin enää pari kertaa muskaria jäljellä ja sitten alkaa loma. Muskari päättyy joulujuhlaan, jossa meidän ryhmällä onkin kaksi esitystä. :)
Uutta turvaistuinta on säilytetty sisällä ja meidän pieni utelias onkin kovasti sitä tutkinut. Illalla laitettiin poju kyytiin ja mitä tää tekeekään?! Se nousi seisomaan! Aivan uskomatonta! Jätkä on puolivuotias ja pakko päästä ylös. Se siis nousi turvaistuimen selkää vasten seisomaan. Vähän turhan nopeesti koittaa mies edetä :)
Lauantaina laskettiin pinnasängyn pohja ja siirrettiin sänky omaan huoneeseen. Ollaan koko viikonloppu siirrelty huonekaluja edestakaisin, että saataisiin Pojulle oma huone. Ensimmäinen yö meni nimittäin aivan huippuhienosti omassa huoneessa vaikka olinkin jo varautunut ja siirtänyt patjan Pojun sängyn viereen. Sitä ei kuitenkaan tarvittu.
Sunnuntaina minä vietin koko päivän messuillen Mummun kanssa ja Poju oli kotona Isin ja Papan kanssa. Poju sai pinon 80 senttisiä vaatteita Mummulta, mikä on hyvä koska 68-kokoiset vaatteetkin on käyneet kahta lukuunottamatta jo pieniksi. Messuilta ostin Pojulle ihanan merirosvo t-paidan ensi kesäksi ja Mummu osti juhlaliivin. :) Yö omassa sängyssä meni vieläkin paremmin kuin ensimmäinen. Poju heräsi ainoastaan kerran siihen, kun tutti oli hukassa, mutta muuten nukkui aamuun asti! Aivan mahtavaa!
Tässäpä taas tiivistetysti viikon kuulumiset. :)
Istuminen meillä sujuu jo tosi hienosti ja Poju onkin melkein koko ajan istumassa. Istumaan nousukin tapahtuu jo ihan supernopeasti! Alkuviikosta Poju sitten koitti pungeta seisomaan ihan väkisin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ostettiin myös uusi turvaistuin autoon, koska ei tuo mies tuohon kaukaloon enää kovin kauaa mahdu. Päädyttiin Britaxin Trifix-istuimeen, joka on saanut ihan hyvät arvostelut Autoliiton turvatesteistä.
Torstaina vietettiin koko päivä kaupungilla kierrellen ja poikettiinpa vielä Ideaparkissakin. Poju oli ihan hurjan kiltisti koko päivän ja kun tämän reissun jälkeen käytiin vielä Kummitätiäkin moikkaamassa, niin kotiin päästyämme Poju nukkuihin ihan hyvän tovin. :) Illalla kävi pienelle miehelle pieni vahinko, kun oli pakko koittaa nousta seisomaan tv-tasoa vasten. Otsa kolahti ikävän kuuloisesti tason kulmaan ja perjantaiaamuna saatiinkin huomata, että mustelmahan otsaan tuli. Ei kuitenkaan onneksi mitenkään hurjan iso.
Perjantain muskari meni taas hienosti ja Poju tykkäs. Meillä onkin enää pari kertaa muskaria jäljellä ja sitten alkaa loma. Muskari päättyy joulujuhlaan, jossa meidän ryhmällä onkin kaksi esitystä. :)
Uutta turvaistuinta on säilytetty sisällä ja meidän pieni utelias onkin kovasti sitä tutkinut. Illalla laitettiin poju kyytiin ja mitä tää tekeekään?! Se nousi seisomaan! Aivan uskomatonta! Jätkä on puolivuotias ja pakko päästä ylös. Se siis nousi turvaistuimen selkää vasten seisomaan. Vähän turhan nopeesti koittaa mies edetä :)
Lauantaina laskettiin pinnasängyn pohja ja siirrettiin sänky omaan huoneeseen. Ollaan koko viikonloppu siirrelty huonekaluja edestakaisin, että saataisiin Pojulle oma huone. Ensimmäinen yö meni nimittäin aivan huippuhienosti omassa huoneessa vaikka olinkin jo varautunut ja siirtänyt patjan Pojun sängyn viereen. Sitä ei kuitenkaan tarvittu.
Sunnuntaina minä vietin koko päivän messuillen Mummun kanssa ja Poju oli kotona Isin ja Papan kanssa. Poju sai pinon 80 senttisiä vaatteita Mummulta, mikä on hyvä koska 68-kokoiset vaatteetkin on käyneet kahta lukuunottamatta jo pieniksi. Messuilta ostin Pojulle ihanan merirosvo t-paidan ensi kesäksi ja Mummu osti juhlaliivin. :) Yö omassa sängyssä meni vieläkin paremmin kuin ensimmäinen. Poju heräsi ainoastaan kerran siihen, kun tutti oli hukassa, mutta muuten nukkui aamuun asti! Aivan mahtavaa!
Tässäpä taas tiivistetysti viikon kuulumiset. :)
maanantai 12. marraskuuta 2012
Vauhdikas viikko
Meillä on viimeinen viikko mennyt hyvinkin vauhdikkaissa merkeissä. Viime maanantaina meillä oli puolivuotisneuvola, jolla saatiin Pojun päivitetyt mitat. Poju on kasvanut ihan hurjan paljon ja nyt mennäänkin sekä pituuden, että painon suhteen keskikäyrällä. Mitat olivat seuraavat (suluissa edellisen käynnin vastaavat):
Pituus: 70 cm (67,5 cm)
Paino: 8575 g (7840 g)
Pipa: 45,3 cm (44 cm)
Lisäksi Poju sai flunssarokotteen ja antoipa neuvolatäti myös minulle samaisen rokotteen (vaikken mihinkään riskiryhmään kuulukaan). Juteltiin myös tuosta Pojun kovasta vauhdista, kun pystyyn olisi kiire. Neukkutädin mukaan Poju on kehityksessä jonkun verran edellä ja valjaat eivät hidastaneet motorista kehitystä lainkaan.
Tiistaina pakattiin aamusti Pojun kanssa kamppeet ja lähdettiin moikkaamaan mun vanhempia. Junailtiin mummulaan ja Poju oli koko matkan tosi kiltisti. Että noi matkarattaat on ollut aivan huisi ostos, kun niihin saa napsautettua ton turvakaukalon kiinni. Suosittelen kyllä moista ratkaisua kaikille! Meillä on Britaxin B-mobilet ja Britaxin kaukalo, ja oon kyllä ollut noihin niin tyytyväinen. On niin helppo lähtee tolleen junallakin, kun kaukalo kulkee kätevästi mukana. Poju vierasti vähän mummua, mutta pappa tuntu olevan ok heti alusta asti. :) Toi vierastaminen on kyllä hassua, kun välillä toinen melkein itkee ja sit taas toisaalta jotkut "tuntemattomat" on heti kavereita. Mummulareissu meni hienosti ja tultiin keskiviikkona kotiin. Poju oli koko illan yhtä hymyä.
Torstaina oltiin koko päivä kaupungilla etsimässä Isille lahjaa sunnuntaita varten. Poju oli niin kiltisti koko päivän. On kyllä niin kiva lähtee tolleen liikenteeseen, kun toinen jaksaa olla kiltisti ja tyytyväinen. Mä kävin sushilounaalla ja sen aikaa Poju istuskeli vaunuissa ja hurmasi ohikulkijoita. Aika moni mummu pysähty jotain höpöttelemään. :) Kotimatkalla bussissa olikin sitten melko hassu vanha täti. Poju ei viihtynyt vaunuissa, joten nappasin kainaloon ja mentiin istumaan tän tädin viereen. Jossakin kurvissa täti tarttu edessä olevasta penkistä kiinni ja Pojunhan oli vähän pakko kokeilla tädin hihaa. Tää täti nappas nopsaa käden pois. Kun tuli taas toinen kurvi ja täti otti taas tukee, niin Pojuhan taas vähän testas sitä hihaa (tokihan mä nyt molemmilla kerroilla estelin). Tässä vaiheessa tää täti sit tokas mulle, että voisitko sanoo tolle lapselles ettei koske! Mä olin vähän sillai että täh?! (Teki mieli sanoo sille tädille, että kelaas ny vähän että tää jäbä on puolivuotias ja ei ymmärrä vielä mitään) Siinä sitten Pojulle jotain lepertelin, että ei saa koskee kun kaikki ei tykkää siitä, että oot niin tuttavallinen. Pojuhan sitten vielä kerran vähän kokeili tädin hihaa, niin se täti jotain tuhisi siinä. Oli kyllä vähän sellanen täh-fiilis. :) No, näitä mahtuu varmasti joka paikkaan. Ja onhan se niinkin, ettei oo kiva jos joku tulee likasilla käsillä rähmäköimään, mutta silti vähän hassua. :)
Perjantaina aamulla Poju sitten oppi nousemaan itse istumaan. Mä olin ihan ihmeissäni. Olin vähän aikaa samasta huoneesta pois ja kun tulin takaisin niin Poju istu. Mä mietin hetken aikaa, että olinko jättänyt sen istumaan. :) Tätä harjoteltiinkin sitten koko aamupäivä. Ihanan näköstä, kun toinen osaa ihan itse.
Lauantaina uinnissa harjoiteltiin saattosukelluksia kuvausta varten. Tarkoituksena siis olis, että kummankaan vanhemman kädet ei näkyis kuvissa. :) Lisäksi iltapäivällä Poju otti ensimmäiset konttausaskeleensa. Eli uutta on tässä viikon aikana opittu melko paljon. :)
Eilen vietettiinkin rauhassa isänpäivää kotosalla. Mä leivoin juustokakun ja Isi teki pizzaa. Niillä sitten herkuteltiin. :)
Tässäpä taas tiivistetysti meidän kuulumiset. :)
Ihanaa maanantaita! :)
Pituus: 70 cm (67,5 cm)
Paino: 8575 g (7840 g)
Pipa: 45,3 cm (44 cm)
Lisäksi Poju sai flunssarokotteen ja antoipa neuvolatäti myös minulle samaisen rokotteen (vaikken mihinkään riskiryhmään kuulukaan). Juteltiin myös tuosta Pojun kovasta vauhdista, kun pystyyn olisi kiire. Neukkutädin mukaan Poju on kehityksessä jonkun verran edellä ja valjaat eivät hidastaneet motorista kehitystä lainkaan.
Tiistaina pakattiin aamusti Pojun kanssa kamppeet ja lähdettiin moikkaamaan mun vanhempia. Junailtiin mummulaan ja Poju oli koko matkan tosi kiltisti. Että noi matkarattaat on ollut aivan huisi ostos, kun niihin saa napsautettua ton turvakaukalon kiinni. Suosittelen kyllä moista ratkaisua kaikille! Meillä on Britaxin B-mobilet ja Britaxin kaukalo, ja oon kyllä ollut noihin niin tyytyväinen. On niin helppo lähtee tolleen junallakin, kun kaukalo kulkee kätevästi mukana. Poju vierasti vähän mummua, mutta pappa tuntu olevan ok heti alusta asti. :) Toi vierastaminen on kyllä hassua, kun välillä toinen melkein itkee ja sit taas toisaalta jotkut "tuntemattomat" on heti kavereita. Mummulareissu meni hienosti ja tultiin keskiviikkona kotiin. Poju oli koko illan yhtä hymyä.
Torstaina oltiin koko päivä kaupungilla etsimässä Isille lahjaa sunnuntaita varten. Poju oli niin kiltisti koko päivän. On kyllä niin kiva lähtee tolleen liikenteeseen, kun toinen jaksaa olla kiltisti ja tyytyväinen. Mä kävin sushilounaalla ja sen aikaa Poju istuskeli vaunuissa ja hurmasi ohikulkijoita. Aika moni mummu pysähty jotain höpöttelemään. :) Kotimatkalla bussissa olikin sitten melko hassu vanha täti. Poju ei viihtynyt vaunuissa, joten nappasin kainaloon ja mentiin istumaan tän tädin viereen. Jossakin kurvissa täti tarttu edessä olevasta penkistä kiinni ja Pojunhan oli vähän pakko kokeilla tädin hihaa. Tää täti nappas nopsaa käden pois. Kun tuli taas toinen kurvi ja täti otti taas tukee, niin Pojuhan taas vähän testas sitä hihaa (tokihan mä nyt molemmilla kerroilla estelin). Tässä vaiheessa tää täti sit tokas mulle, että voisitko sanoo tolle lapselles ettei koske! Mä olin vähän sillai että täh?! (Teki mieli sanoo sille tädille, että kelaas ny vähän että tää jäbä on puolivuotias ja ei ymmärrä vielä mitään) Siinä sitten Pojulle jotain lepertelin, että ei saa koskee kun kaikki ei tykkää siitä, että oot niin tuttavallinen. Pojuhan sitten vielä kerran vähän kokeili tädin hihaa, niin se täti jotain tuhisi siinä. Oli kyllä vähän sellanen täh-fiilis. :) No, näitä mahtuu varmasti joka paikkaan. Ja onhan se niinkin, ettei oo kiva jos joku tulee likasilla käsillä rähmäköimään, mutta silti vähän hassua. :)
Perjantaina aamulla Poju sitten oppi nousemaan itse istumaan. Mä olin ihan ihmeissäni. Olin vähän aikaa samasta huoneesta pois ja kun tulin takaisin niin Poju istu. Mä mietin hetken aikaa, että olinko jättänyt sen istumaan. :) Tätä harjoteltiinkin sitten koko aamupäivä. Ihanan näköstä, kun toinen osaa ihan itse.
Lauantaina uinnissa harjoiteltiin saattosukelluksia kuvausta varten. Tarkoituksena siis olis, että kummankaan vanhemman kädet ei näkyis kuvissa. :) Lisäksi iltapäivällä Poju otti ensimmäiset konttausaskeleensa. Eli uutta on tässä viikon aikana opittu melko paljon. :)
Eilen vietettiinkin rauhassa isänpäivää kotosalla. Mä leivoin juustokakun ja Isi teki pizzaa. Niillä sitten herkuteltiin. :)
Tässäpä taas tiivistetysti meidän kuulumiset. :)
Ihanaa maanantaita! :)
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Unikoulua, lonkkakontrollia ja muuta pientä :)
Kuten viimeksi mainitsinkin tämän viikon ohjelmassa on ollut lonkkakontrolli ja unikoulua. Molemmat on mennyt hienosti!
Lonkkakontrolli oli keskiviikkona ja Poju ei tykännyt ultraamisesta sitten yhtään. Lääkärillä oli mukanaan erikoistuva lääkäri, joka koitti Pojua viihdyttää ultrauksen ajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi ultra oli nopeasti ohi. Päästiin muuten sinne 10 minuuttia etuajassa! Ultran jälkeen oli taas kirurgikäynti (jonne myös päästiin mukavasti etuajassa), joka totesi lonkkien olevan priimaa! Eli enää ei tarvitse kontrolloida ja kaikki on kunnossa. Kyllä siinä putosi iso kivi sydämeltä vaikka melkeimpä tieto olikin jo etukäteen, että kunnossahan nuo ovat. Kaikinpuolin oli siis mukava sairaalakäynti.
Torstain ja perjantain välisenä yönä aloitettiin sitten se paljon puhuttu unikoulu. Mä olin ihan varma, että siitä tulis ihan kauheeta ja että Poju huutais yöt vaan pää punaisena. Toisin kuitenkin kävi (onneksi!).
Ensimmäisenä yönä Poju nukahti kymmenen aikoihin ja heräsi ensimmäisen (ja viimeisen) kerran kahdelta. 20 minuutin huudon jälkeen tää pieni nukahti nyyhkyttäen. Loppuyö menikin sitten nukkuen ja Poju heräsi naureskellen kahdeksalta.
Toisena yönä Poju heräs kaksi kertaa, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Viime yönä kunnon itkua ei tullut enää ollenkaan, mutta tuttia sai olla laittamassa suuhun useamman kerran. Isi hoiti nää kaks yötä. Poju on ollut tosi hyväntuulinen ja ilmeisesti on jo pikkuhiljaa tottumassa ajatukseen, että öisin ei enää ruokaa saa.
Me ollaan pidetty sellaista lempeää unikoulua eli Pojun ei tarvii huutaa yksin sängyssä vaan ollaan silitelty ja otettu syliin, kun itku on ollut ihan lohdutonta. MLL:n ohjeita (ohjeet täällä) soveltaen ollaan menty.
Lauantaina uiskenneltiin iloisena ja harjoiteltiin torpedosukellusta niin, että toinen vanhempi lähettää lapsen toiselle vanhemmalle. Mamia vähän hirvitti. :) Tätä alettiin harjoittelemaan siksi, että meille on uintiin tulossa 24.11. valokuvaaja ottamaan kuvia sukelluksista ja uinnista. Poju niin tykkää uinnista. Meillä kävi niin hyvä säkä, että saatiin paikka tuohon ryhmään. Laitoin haun jo jatkaviin vauvoihin, joihin paikat arvotaan joulukuun alussa. Toivottavasti voitetaan toisenkin kerran arpajaisissa. Olisi niin mukava päästä jatkamaan uintia. Onneksi täältä löytyy kyllä yksityisiäkin vauvauinnin järjestäjiä, jotka eivät ihan hirveesti enempää edes maksa kuin tuo kaupungin järjestämä.
Lauantaina Poju oppi myös Mamin mielestä vähänkin turhan pelottavan taidon. Tää pieni mies nimittäin nousi tollaseen polviseisontaan bumboonsa vasten. Voi elämä sanon minä. Eikä muuten jäänyt tuohon yhteen kertaan. Tässä ikuistettuna tuo ensimmäinen kerta. Hurjaa menoa :).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)
Lonkkakontrolli oli keskiviikkona ja Poju ei tykännyt ultraamisesta sitten yhtään. Lääkärillä oli mukanaan erikoistuva lääkäri, joka koitti Pojua viihdyttää ultrauksen ajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi ultra oli nopeasti ohi. Päästiin muuten sinne 10 minuuttia etuajassa! Ultran jälkeen oli taas kirurgikäynti (jonne myös päästiin mukavasti etuajassa), joka totesi lonkkien olevan priimaa! Eli enää ei tarvitse kontrolloida ja kaikki on kunnossa. Kyllä siinä putosi iso kivi sydämeltä vaikka melkeimpä tieto olikin jo etukäteen, että kunnossahan nuo ovat. Kaikinpuolin oli siis mukava sairaalakäynti.
Torstain ja perjantain välisenä yönä aloitettiin sitten se paljon puhuttu unikoulu. Mä olin ihan varma, että siitä tulis ihan kauheeta ja että Poju huutais yöt vaan pää punaisena. Toisin kuitenkin kävi (onneksi!).
Ensimmäisenä yönä Poju nukahti kymmenen aikoihin ja heräsi ensimmäisen (ja viimeisen) kerran kahdelta. 20 minuutin huudon jälkeen tää pieni nukahti nyyhkyttäen. Loppuyö menikin sitten nukkuen ja Poju heräsi naureskellen kahdeksalta.
Toisena yönä Poju heräs kaksi kertaa, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Viime yönä kunnon itkua ei tullut enää ollenkaan, mutta tuttia sai olla laittamassa suuhun useamman kerran. Isi hoiti nää kaks yötä. Poju on ollut tosi hyväntuulinen ja ilmeisesti on jo pikkuhiljaa tottumassa ajatukseen, että öisin ei enää ruokaa saa.
Me ollaan pidetty sellaista lempeää unikoulua eli Pojun ei tarvii huutaa yksin sängyssä vaan ollaan silitelty ja otettu syliin, kun itku on ollut ihan lohdutonta. MLL:n ohjeita (ohjeet täällä) soveltaen ollaan menty.
Lauantaina uiskenneltiin iloisena ja harjoiteltiin torpedosukellusta niin, että toinen vanhempi lähettää lapsen toiselle vanhemmalle. Mamia vähän hirvitti. :) Tätä alettiin harjoittelemaan siksi, että meille on uintiin tulossa 24.11. valokuvaaja ottamaan kuvia sukelluksista ja uinnista. Poju niin tykkää uinnista. Meillä kävi niin hyvä säkä, että saatiin paikka tuohon ryhmään. Laitoin haun jo jatkaviin vauvoihin, joihin paikat arvotaan joulukuun alussa. Toivottavasti voitetaan toisenkin kerran arpajaisissa. Olisi niin mukava päästä jatkamaan uintia. Onneksi täältä löytyy kyllä yksityisiäkin vauvauinnin järjestäjiä, jotka eivät ihan hirveesti enempää edes maksa kuin tuo kaupungin järjestämä.
Lauantaina Poju oppi myös Mamin mielestä vähänkin turhan pelottavan taidon. Tää pieni mies nimittäin nousi tollaseen polviseisontaan bumboonsa vasten. Voi elämä sanon minä. Eikä muuten jäänyt tuohon yhteen kertaan. Tässä ikuistettuna tuo ensimmäinen kerta. Hurjaa menoa :).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)
perjantai 26. lokakuuta 2012
Puolivuotispäivitys :)
Mä oon hämmentynyt, että tää puoli vuotta on mennyt näin vauhdilla. Mihin katosi se pieni pötkylä, joka tuhisi mun kainalossa? Nyt vieressä ähisee "iso" poika.
Mitä meillä sitten jo osataan?
*Poju on parin viikon ajan nytkytellyt itseään konttausasennossa. Nykyään sitä tehdään myös öisin ja yöt on ollut melko levottomia (viime yönäkin käänsin Pojun takaisin selälleen ainakin kahdesti). Liikkuminen Pojulla tapahtuu jotenkin pyörien ja peruuttaen. Eteenpäin siis ei osaa vielä ryömiä.
*Poju osaa melkein istua. Istuma-asennossa pysytään jo hienosti vähän pidempiäkin aikoja. Pieniä heilahduksiakin osaa korjata, mutta suuremman heilahduksen tullen muksahtaa kyljelleen.
*Ympäri on käännytty jo 3 kuukauden ikäisestä lähtien ja nykyään se pyörähdys on todella nopea Pojun niin halutessa.
*Syöminen menee hienosti syöttötuolissa istuen. Toki siinä muutakin häsätään, mutta suu aukeaa nätisti ja ruoka hienosti syödään sotkematta. Meillä ei ole tarvinnut käyttää edes ruokalappua. :)
Lihaa on syöty pian kuukauden verran, samoin puuroa. Maisteltuja makuja on siis paljon. Peruskasvissoseena käytän peruna-porkkana-kukkakaalisosetta.
*Pusuttaa ja halia. Poju on oppinut aivan ihanan taidon. Se osaa halia ja pusuttaa niin halutessaan. Yksikin päivä sain monen monta pusua, kun Poju istu sylissä.
*Höpöttää ja kiljua. Yks maanantai meni kiljumista harjoitellessa, koko päivän se käytännössä kilju erilaisilla äänillä. Puhumista harjoitellaan myös ahkerasti. Erilaisia tavuja tulee jo monenlaisia ja varsinkin aamuisin koitetaan kauheesti keskustella.
*Varpaat suuhun. Muutama päivä sitten opittiin uutena taitona laittamaan varpaat suuhun selällään ollessa. Niitä nyt maistellaankin aina, kun vaan ollaan varpaat paljaana. :)
Ei voi muuta sanoa, kuin etttä päivääkään en vaihtaisi pois! On ollut niin ihana seurata toisen kasvamista ja kehittymistä ja varmasti parhaat ajat on vielä edessäpäin.
Tilasin joulua (ja joulukortteja) varten Pojulle Ellokselta ihanat tonttu- ja piparipuvut.
Kaivoin Pojun ÄP-haalarinkin tänään esille, sillä täällä oli yön aikana satanut melkoinen kerros lunta ja pakkastakin näyttäisi olevan. Ostin myös takkiini sopivan vetskarin valmiiksi, että saan ommella kantopaneelin. Maanantaina kun käytiin Pojun kanssa Pojun kummitädillä kantoliinassa, niin lainasin Isin takkia. Sen alle mahduttiin lämpimästi molemmat. On niin paljon mukavampi kantaa, kun molemmat on saman takin alla.
Tässä siis viimeisimmät kuulumiset. Me aletaan pikku hiljaa valmistautua muskariin lähtöön.
Ensi viikosta onkin tulossa jännittävä. Meillä on keskiviikkona Pojun lonkkien kontrollikäynti (sormet ja varpaat ristissä toivon, ettei mitään olisi enää), jonka pitäisi olla ihan läpihuutojuttu. Lisäksi loppuviikosta olisi tarkoitus aloittaa unikoulu, mutta niistä lisää sitten ensi viikolla!
Hauskaa viikonloppua!
Mitä meillä sitten jo osataan?
*Poju on parin viikon ajan nytkytellyt itseään konttausasennossa. Nykyään sitä tehdään myös öisin ja yöt on ollut melko levottomia (viime yönäkin käänsin Pojun takaisin selälleen ainakin kahdesti). Liikkuminen Pojulla tapahtuu jotenkin pyörien ja peruuttaen. Eteenpäin siis ei osaa vielä ryömiä.
*Poju osaa melkein istua. Istuma-asennossa pysytään jo hienosti vähän pidempiäkin aikoja. Pieniä heilahduksiakin osaa korjata, mutta suuremman heilahduksen tullen muksahtaa kyljelleen.
*Ympäri on käännytty jo 3 kuukauden ikäisestä lähtien ja nykyään se pyörähdys on todella nopea Pojun niin halutessa.
*Syöminen menee hienosti syöttötuolissa istuen. Toki siinä muutakin häsätään, mutta suu aukeaa nätisti ja ruoka hienosti syödään sotkematta. Meillä ei ole tarvinnut käyttää edes ruokalappua. :)
Lihaa on syöty pian kuukauden verran, samoin puuroa. Maisteltuja makuja on siis paljon. Peruskasvissoseena käytän peruna-porkkana-kukkakaalisosetta.
*Pusuttaa ja halia. Poju on oppinut aivan ihanan taidon. Se osaa halia ja pusuttaa niin halutessaan. Yksikin päivä sain monen monta pusua, kun Poju istu sylissä.
*Höpöttää ja kiljua. Yks maanantai meni kiljumista harjoitellessa, koko päivän se käytännössä kilju erilaisilla äänillä. Puhumista harjoitellaan myös ahkerasti. Erilaisia tavuja tulee jo monenlaisia ja varsinkin aamuisin koitetaan kauheesti keskustella.
*Varpaat suuhun. Muutama päivä sitten opittiin uutena taitona laittamaan varpaat suuhun selällään ollessa. Niitä nyt maistellaankin aina, kun vaan ollaan varpaat paljaana. :)
Ei voi muuta sanoa, kuin etttä päivääkään en vaihtaisi pois! On ollut niin ihana seurata toisen kasvamista ja kehittymistä ja varmasti parhaat ajat on vielä edessäpäin.
Tilasin joulua (ja joulukortteja) varten Pojulle Ellokselta ihanat tonttu- ja piparipuvut.
Kaivoin Pojun ÄP-haalarinkin tänään esille, sillä täällä oli yön aikana satanut melkoinen kerros lunta ja pakkastakin näyttäisi olevan. Ostin myös takkiini sopivan vetskarin valmiiksi, että saan ommella kantopaneelin. Maanantaina kun käytiin Pojun kanssa Pojun kummitädillä kantoliinassa, niin lainasin Isin takkia. Sen alle mahduttiin lämpimästi molemmat. On niin paljon mukavampi kantaa, kun molemmat on saman takin alla.
Tässä siis viimeisimmät kuulumiset. Me aletaan pikku hiljaa valmistautua muskariin lähtöön.
Ensi viikosta onkin tulossa jännittävä. Meillä on keskiviikkona Pojun lonkkien kontrollikäynti (sormet ja varpaat ristissä toivon, ettei mitään olisi enää), jonka pitäisi olla ihan läpihuutojuttu. Lisäksi loppuviikosta olisi tarkoitus aloittaa unikoulu, mutta niistä lisää sitten ensi viikolla!
Hauskaa viikonloppua!
torstai 25. lokakuuta 2012
torstai 18. lokakuuta 2012
Kuulumisia
Poju on päiväunilla, joten onkin hyvä aika päivittää kuulumisia.
Aika tuntuu menevän ihan hurjaa vauhtia ja Poju täyttääkin ensi perjantaina jo puoli vuotta. Ihan uskomatonta! Uutena taitona meillä on kuluvan viikon aikana opittu kiljuminen. Maanantai meni lähes koko päivä kiljuessa eri äänillä, siinä oli Mamin korvilla kestämistä. :) Onneksi tuota taitoa ei enää harjoitella koko ajan vaan muutaman kerran päivässä riittää. :)
Viime viikolla oli taas muskari ja uinti, joissa ei mitään kovin ihmeellistä tapahtunut. Uinnissa tuli uutena asiana sukellus ilman kannutusta, joka Mamin silmiin näytti melko pelottavalta. Onneksi Isi teki sen ensimmäisen kerran. Siinä siis vaan painetaan lapsi päästä veden alle. Hienosti Poju sukelsi. Muutenkin on niin mukavaa käydä tuolla uimassa, kun poju tykkää siitä niin paljon.
Yöheräämisten määrä on ollut hyvinkin vaihteleva. Viime postauksessa taisinkin mainostaa, että meillä on selvitty vain yhdellä yöheräämisellä. Näin on suurimmaksi osaksi ollut, mutta esimerkiksi viikonloppuna yöheräämisiä taisi olla lähemmäs neljä yössä. Onneks päiväunet on ollut sitten ihan mukavan pitkiä, Poju saattaa nukkua parikin tuntia kerralla. Päiväunia nukutaan vieläkin niin, että hereillä Poju on noin kaksi tuntia ja sitten nukutaan puolesta tunnista tuntiin. Aamu-unet on yleensä pisimmät (Mami kiittää!).
Nyt pitäisi päättää otetaanko Pojulle influenssarokote. Olimme jo valmiiksi päättäneet piikin ottamisesta, mutta seuraava artikkeli sai miettimään uudelleen: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012101316198382_uu.shtml
Onneksi seuraava neuvolakäynti on vasta ensikuun alussa, niin on vielä aikaa miettiä tuota rokotusasiaa.
Olen Pojulle nyt maistattanut Pilttipuuroa (mistä kerroin edellisessä postauksessa) ja Poju näyttää siitä tykkäävän. Ensimmäisellä kerralla puuro ei uponnut (vaikka tykkää kyllä ihan normaalista kaurapuurosta), mutta toisella maistelukerralla meni jo koko annos. :) Muutenkin ollaan jo saatu hieno ruokailurytmi muodostettua ja Poju syö sen vaadittavan 5 ateriaa päivässä. Viikonlopun ohjelmassa onkin taas keittää Pojulle kasvissoseita pakastimeen. Oon ite tehny kasvissoseet, Poju kun ei suostu noita kaupan kasvissoseita syömään. Mutta empä valita, minusta on kiva kokkailla tuolle pienelle miehelle. :)
Hyvää päivänjatkoa ja palataan taas! :)
Aika tuntuu menevän ihan hurjaa vauhtia ja Poju täyttääkin ensi perjantaina jo puoli vuotta. Ihan uskomatonta! Uutena taitona meillä on kuluvan viikon aikana opittu kiljuminen. Maanantai meni lähes koko päivä kiljuessa eri äänillä, siinä oli Mamin korvilla kestämistä. :) Onneksi tuota taitoa ei enää harjoitella koko ajan vaan muutaman kerran päivässä riittää. :)
Viime viikolla oli taas muskari ja uinti, joissa ei mitään kovin ihmeellistä tapahtunut. Uinnissa tuli uutena asiana sukellus ilman kannutusta, joka Mamin silmiin näytti melko pelottavalta. Onneksi Isi teki sen ensimmäisen kerran. Siinä siis vaan painetaan lapsi päästä veden alle. Hienosti Poju sukelsi. Muutenkin on niin mukavaa käydä tuolla uimassa, kun poju tykkää siitä niin paljon.
Yöheräämisten määrä on ollut hyvinkin vaihteleva. Viime postauksessa taisinkin mainostaa, että meillä on selvitty vain yhdellä yöheräämisellä. Näin on suurimmaksi osaksi ollut, mutta esimerkiksi viikonloppuna yöheräämisiä taisi olla lähemmäs neljä yössä. Onneks päiväunet on ollut sitten ihan mukavan pitkiä, Poju saattaa nukkua parikin tuntia kerralla. Päiväunia nukutaan vieläkin niin, että hereillä Poju on noin kaksi tuntia ja sitten nukutaan puolesta tunnista tuntiin. Aamu-unet on yleensä pisimmät (Mami kiittää!).
Nyt pitäisi päättää otetaanko Pojulle influenssarokote. Olimme jo valmiiksi päättäneet piikin ottamisesta, mutta seuraava artikkeli sai miettimään uudelleen: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012101316198382_uu.shtml
Onneksi seuraava neuvolakäynti on vasta ensikuun alussa, niin on vielä aikaa miettiä tuota rokotusasiaa.
Olen Pojulle nyt maistattanut Pilttipuuroa (mistä kerroin edellisessä postauksessa) ja Poju näyttää siitä tykkäävän. Ensimmäisellä kerralla puuro ei uponnut (vaikka tykkää kyllä ihan normaalista kaurapuurosta), mutta toisella maistelukerralla meni jo koko annos. :) Muutenkin ollaan jo saatu hieno ruokailurytmi muodostettua ja Poju syö sen vaadittavan 5 ateriaa päivässä. Viikonlopun ohjelmassa onkin taas keittää Pojulle kasvissoseita pakastimeen. Oon ite tehny kasvissoseet, Poju kun ei suostu noita kaupan kasvissoseita syömään. Mutta empä valita, minusta on kiva kokkailla tuolle pienelle miehelle. :)
Hyvää päivänjatkoa ja palataan taas! :)
maanantai 15. lokakuuta 2012
Mami buzzaa
Oon osallistunut Buzzadorin toimintaan, joka siis tarkoittaa että sieltä voi saada tuotteita testattavaksi ja jaettavaksi. Kokemuksista pitää sitten tehdä kampanjan lopuksi loppuraportti. Mukaan voi halutessaan liittyä www.buzzador.com. (Halutessaan suosittelijaksi voi laittaa minut nimimerkillä muppeli) Tämä siis taustatiedoksi.
Pääsin mukaan ensimmäiseen kampanjaan, joka on Piltin banaani-vadelmapuuron testaus. Saimme muutaman annospussillisen tuota kyseistä puuroa maisteltaviksi ja jaettaviksi. Nyt kysynkin teiltä lukijat olisiko teillä kiinnostusta maistattaa lapsellanne tuota puuroa ja vastailla neljään kysymykseen maistamisen jälkeen?? Jos kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä sähköpostilla tyyliinblog@gmail.com
ps. Päivittelen viime viikon kuulumisia vähän myöhemmin
edit 25.10.2012: Näytepakkaukset puurosta loppuneet.
Pääsin mukaan ensimmäiseen kampanjaan, joka on Piltin banaani-vadelmapuuron testaus. Saimme muutaman annospussillisen tuota kyseistä puuroa maisteltaviksi ja jaettaviksi. Nyt kysynkin teiltä lukijat olisiko teillä kiinnostusta maistattaa lapsellanne tuota puuroa ja vastailla neljään kysymykseen maistamisen jälkeen?? Jos kiinnostaa, niin ottakaa yhteyttä sähköpostilla tyyliinblog@gmail.com
ps. Päivittelen viime viikon kuulumisia vähän myöhemmin
edit 25.10.2012: Näytepakkaukset puurosta loppuneet.
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
Pikapostaus
Tää ei oo todellista! Poju on viimeiset kolme yötä nukkunut yhdellä heräämisellä per yö. Ei pitäis varmaan vielä tässä vaiheessa toivoa liikoja, mutta mä niin odotan että tää jää tavaksi eikä ole vain joku ohimenevä vaihe. Viime yö oli aivan loistava, Poju söi yöllä kolmelta ja heräsi aamulla vasta yhdeksältä! Aivan huippua!
Meillä on koitettu opetella myös uusia taitoja. Poju nousee jo hienosti konttausasentoon ja nytkyttelee itseään siinä, mutta (onneksi) ei vielä pääse etenemään. Lisäksi istumista on harjoiteltu kovasti, pieniä hetkiä Poju pysyykin istumassa itsekseen ja osaa jo jonkin verran tasapainotella istumassa. Kyllä tuo pieni kehittyy niin nopeesti ettei meinaa perässä pysyä.
Hampaita on ilmeisesti tulossa myös. En nyt aivan täysin varma oo, mutta näyttäis siltä että ihan ikenen alareunassa kuultaa valkoista läpi. Kuolaa tuo pieni mies tuottaa kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Varmaan muutaman päivän päästä saa varmuutta siitä onko ne hampaat vai jotain muuta. :)
Ja uskomatonta, vähän reilu pari viikkoa ja tuo pieni täyttää 6kk! :)
Meillä on koitettu opetella myös uusia taitoja. Poju nousee jo hienosti konttausasentoon ja nytkyttelee itseään siinä, mutta (onneksi) ei vielä pääse etenemään. Lisäksi istumista on harjoiteltu kovasti, pieniä hetkiä Poju pysyykin istumassa itsekseen ja osaa jo jonkin verran tasapainotella istumassa. Kyllä tuo pieni kehittyy niin nopeesti ettei meinaa perässä pysyä.
Hampaita on ilmeisesti tulossa myös. En nyt aivan täysin varma oo, mutta näyttäis siltä että ihan ikenen alareunassa kuultaa valkoista läpi. Kuolaa tuo pieni mies tuottaa kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Varmaan muutaman päivän päästä saa varmuutta siitä onko ne hampaat vai jotain muuta. :)
Ja uskomatonta, vähän reilu pari viikkoa ja tuo pieni täyttää 6kk! :)
maanantai 8. lokakuuta 2012
Muskaria, uintia ja viikonloppua
Tuntuu tää aika menevän aivan hirvittävän nopeasti. Tässä on nyt taas viikonloppu sujahtanut ihan silmissä ohitse. Meillä on aina perjantaisin muskari ja lauantaisin vauvauinti, joten kai näiden pienten tekemistenkin takia viikonloppu sujahtaa ohi hetkessä. :)
Perjantaina Poju oli muskarista taas aivan innoissaan. Siellä herätellään alussa sellainen käsinukkekoira, josta Poju tykkää ihan hurjan paljon. Pitäisi varmaan koittaa jostain metsästää käsinukke kotiinkin. Yhdellä kauppareissulla löysin leluosastolta Titinalle-käsinuken, mutta siitä Poju ei näyttänyt tykkäävän joten se jäi kauppaan. Muskarissa muuten näytti ensimmäisen kerran siltä, että Poju alkaa kiinnostua muista vauvoista. Tää pieni mies tarttu vieressä istuvaa tyttöä kädestä kiinni. :) Vähänkö söpöö :D Lisäksi kosketeltiin hiuksista vieressä istuvaa poikaa. Siihen mun oli pakko vähän puuttua, koska Poju osaa repiä vähän turhankin kovaa hiuksista. :)
Lauantaina oltiin taas pulikoimassa. Iso hymy tuli taas, kun Poju pääsi altaaseen. Mitä kauemmin ollaan uimassa käyty, sitä enemmän Poju on siitä oppinut tykkäämään. Tehtiin taas pari pientä sukellustakin ja huomattiin, että etuhiuksia on taas pakko leikata, koska ne menee silmiin sukelluksen jälkeen. Meillä siis Pojulla on ihan älyttömän pitkät hiukset, ollut jo ihan syntymästä lähtien. Niitä on nyt jo jouduttu kahdesti leikkaamaan, koska ne on mennyt silmiin. Kyllä muuten uinnin jälkeen taas uni maitto, sekä äidillä että pojalla. Päivällä myös mun vanhemmat kävi Pojua moikkaamassa. Oli mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa ja näyttipä myös Poju tunnistavan, koska niin nättejä hymyjä sieltä taas tuli. :)
Yöt on mennyt taas melko huonosti. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Poju heräs neljästi syömään ja sen lisäks tais pari kertaa herätä huutaan tuttia. Onneks meillä nukutaan ihan kiltisti päiväunet, muuten ei kyllä jaksaisi. Saa itekin nukkua ihan hyviä pätkiä päivisin. Ja vielä muutama yö sitten yöunille mentiin kahdeksan aikoihin, mutta tässä on nyt nelisen iltaa mennyt niin, että yöunille mennään vasta puol yhdentoista aikoihin. Ei hyvä! Onneks kuuden kuukauden iässä saa alottaa unikoulun. Toivottavasti siitä sais vähän helpotusta näihin meidän öihin.
Perjantaina Poju oli muskarista taas aivan innoissaan. Siellä herätellään alussa sellainen käsinukkekoira, josta Poju tykkää ihan hurjan paljon. Pitäisi varmaan koittaa jostain metsästää käsinukke kotiinkin. Yhdellä kauppareissulla löysin leluosastolta Titinalle-käsinuken, mutta siitä Poju ei näyttänyt tykkäävän joten se jäi kauppaan. Muskarissa muuten näytti ensimmäisen kerran siltä, että Poju alkaa kiinnostua muista vauvoista. Tää pieni mies tarttu vieressä istuvaa tyttöä kädestä kiinni. :) Vähänkö söpöö :D Lisäksi kosketeltiin hiuksista vieressä istuvaa poikaa. Siihen mun oli pakko vähän puuttua, koska Poju osaa repiä vähän turhankin kovaa hiuksista. :)
Lauantaina oltiin taas pulikoimassa. Iso hymy tuli taas, kun Poju pääsi altaaseen. Mitä kauemmin ollaan uimassa käyty, sitä enemmän Poju on siitä oppinut tykkäämään. Tehtiin taas pari pientä sukellustakin ja huomattiin, että etuhiuksia on taas pakko leikata, koska ne menee silmiin sukelluksen jälkeen. Meillä siis Pojulla on ihan älyttömän pitkät hiukset, ollut jo ihan syntymästä lähtien. Niitä on nyt jo jouduttu kahdesti leikkaamaan, koska ne on mennyt silmiin. Kyllä muuten uinnin jälkeen taas uni maitto, sekä äidillä että pojalla. Päivällä myös mun vanhemmat kävi Pojua moikkaamassa. Oli mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa ja näyttipä myös Poju tunnistavan, koska niin nättejä hymyjä sieltä taas tuli. :)
Yöt on mennyt taas melko huonosti. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Poju heräs neljästi syömään ja sen lisäks tais pari kertaa herätä huutaan tuttia. Onneks meillä nukutaan ihan kiltisti päiväunet, muuten ei kyllä jaksaisi. Saa itekin nukkua ihan hyviä pätkiä päivisin. Ja vielä muutama yö sitten yöunille mentiin kahdeksan aikoihin, mutta tässä on nyt nelisen iltaa mennyt niin, että yöunille mennään vasta puol yhdentoista aikoihin. Ei hyvä! Onneks kuuden kuukauden iässä saa alottaa unikoulun. Toivottavasti siitä sais vähän helpotusta näihin meidän öihin.
torstai 4. lokakuuta 2012
Neuvola
Eilen meillä oli Pojun 5-kuukautisneuvola. Poju on kasvanut aivan huimaa tahtia. Suluissa edellisen käynnin mitat.
Pituus: 67,5cm (64cm)
Paino: 7840g (7130g)
Hattu: 44cm (43cm)
Rokotuksetkin saatiin ja ensimmäisestä rokotteesta Poju ei edes itkenyt. Toisesta rokotteesta pääsi itku siinä vaiheessa, kun aine oli jo laitettu. Neuvolatäti tosin sanoi, että aine kirvelee. On mulla vaan niin reipas pieni mies. <3
Vähän oli Poju käninäinen koko päivän ja Mamin syli oli paras paikka. Illaksi annoinkin annoksen Panadolia, tosin yö meni kyllä silti hyvin levottomissa merkeissä.
Meillä tosiaan tuo nukkuminen on levotonta. Yöllä saatetaan herätä kahdenkin tunnin välein syömään. Yleisesti vähintään kaksi kertaa pitää yössä syödä. Kiinteät meillä aloitettiin neuvolan neuvosta jo 3½-kuukauden iässä, mutta sillä ei suuremmin ole ollut vieläkään vaikutusta yöuniin. Soseita menee tällä hetkellä kolmesti päivässä yksi purkillinen. Lisäksi viime sunnuntaina aloitettiin lihamaistelut. Neuvolassa ohjeistettiin aloittamaan unikoulu heti kun Poju on puolivuotias. Puolivuotiaana ei ilmeisesti enää oikeasti tarvitse yömaitoa. Näin meillä aiotaan kyllä tehdä. Itsellä on ainakin ikävä kunnon yöunia.
Pojun ollessa pari kuukautta hän nukkui kuukauden verran hienosti yöt heräämättä kertaakaan, se oli mukava vaihe. Toivottavasti siihen päästään pian takaisin.
Muuten Poju on kyllä suurimman osan ajasta aivan ihan pieni vauva. Ympäri opittiin kääntymään 3 kuukauden iässä, heti kun valjaista päästiin eroon. Tällä hetkellä opetellaan etenemistä. Ryömiminen ei vielä suju, mutta yritystä on paljon. Jotenkin hassusti Poju kuitenkin onnistuu liikkumaan, kun kukaan ei katso. :)
Lisäksi tässä on viimeinen viikko ollut paljon höpötystä. Varsinkin aamuisin on ihana herätä, kun pieni mies höpöttelee. :)
Pituus: 67,5cm (64cm)
Paino: 7840g (7130g)
Hattu: 44cm (43cm)
Rokotuksetkin saatiin ja ensimmäisestä rokotteesta Poju ei edes itkenyt. Toisesta rokotteesta pääsi itku siinä vaiheessa, kun aine oli jo laitettu. Neuvolatäti tosin sanoi, että aine kirvelee. On mulla vaan niin reipas pieni mies. <3
Vähän oli Poju käninäinen koko päivän ja Mamin syli oli paras paikka. Illaksi annoinkin annoksen Panadolia, tosin yö meni kyllä silti hyvin levottomissa merkeissä.
Meillä tosiaan tuo nukkuminen on levotonta. Yöllä saatetaan herätä kahdenkin tunnin välein syömään. Yleisesti vähintään kaksi kertaa pitää yössä syödä. Kiinteät meillä aloitettiin neuvolan neuvosta jo 3½-kuukauden iässä, mutta sillä ei suuremmin ole ollut vieläkään vaikutusta yöuniin. Soseita menee tällä hetkellä kolmesti päivässä yksi purkillinen. Lisäksi viime sunnuntaina aloitettiin lihamaistelut. Neuvolassa ohjeistettiin aloittamaan unikoulu heti kun Poju on puolivuotias. Puolivuotiaana ei ilmeisesti enää oikeasti tarvitse yömaitoa. Näin meillä aiotaan kyllä tehdä. Itsellä on ainakin ikävä kunnon yöunia.
Pojun ollessa pari kuukautta hän nukkui kuukauden verran hienosti yöt heräämättä kertaakaan, se oli mukava vaihe. Toivottavasti siihen päästään pian takaisin.
Muuten Poju on kyllä suurimman osan ajasta aivan ihan pieni vauva. Ympäri opittiin kääntymään 3 kuukauden iässä, heti kun valjaista päästiin eroon. Tällä hetkellä opetellaan etenemistä. Ryömiminen ei vielä suju, mutta yritystä on paljon. Jotenkin hassusti Poju kuitenkin onnistuu liikkumaan, kun kukaan ei katso. :)
Lisäksi tässä on viimeinen viikko ollut paljon höpötystä. Varsinkin aamuisin on ihana herätä, kun pieni mies höpöttelee. :)
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
Alkukankeuksien jälkeen voittoon
Pojulla tosiaan oli painon nousun kanssa ongelmia ja neuvolassa jouduttiin ravaamaan puntarilla parin päivän välein. Kun tähän vielä yhdistetään oksentelu, on sairaalareissu varma. Jouduttiin siis yhden neuvolakäynnin jälkeen lastenpolille, kun paino ei vaan lähtenyt nousemaan ja tavaraa tuli ulos melkolailla. Lastenpolilta mentiin osastolle (Poju oli tällöin 12 päivää vanha), jossa sitten vietettiin melkein viikko.
Osastolla ollessa jouduttiin käymään ultrassa ja varjoainekuvauksissa, joissa selvitettiin vatsanportin toimintaa. Onneksi kuitenkaan mitään vikaa ei mistään löydetty, ainoastaan lievää refluksia. Osastolla ollessa painokin lähti nousemaan (syntymäpaino ylitettiin lopulta Pojun ollessa 4 viikkoa). Sairaalasta päästyä neuvolassa jouduttiin aluksi käymään melko usein painokontrolleissa, mutta onneksi niistäkin saatiin melko pian luopua. Ruoka tosin jouduttiin antamaan pullon kautta, näin nähtiin että Poju syö riittävästi. Tosin tämä mahdollisti myös Isin osallistumisen ruokahetkiin.
Jotta alkuvastoinkäymiset eivät tähän loppuneet, Pojulla huomattiin löysyyttä lonkissa ensimmäisessä lääkärineuvolassa. Tämän takia jouduimme käymään ultrattavana ja kirurgin vastaanotolla. Tämän käynnin yhteydessä saimme lonkkavaljaat, joita Poju joutuin käyttämään 4 viikkoa. Ajatus valjaista tuntui silloin ylivoimaiselta, mutta onneksi niihin tottui melko nopeasti. Oma tottuminen kesti varmasti paljon kauemmin kuin Pojun tottuminen. Loppujen lopuksi tuo neljä viikkoa kului todella nopeasti, eikä valjaat hirveästi elämäämme vaikuttanut. Ainut haittapuoli noissa oli, että vaipanvaihtaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin ilman valjaita.
Pojun ollessa lähes neljän kuukauden ikäinen näin erään ihmisen, joka tiedusteli miten vauvan kanssa on mennyt. Kerroin miten helppo vauva meillä on ollut ja kaikki on sujunut hienosti. Vasta hetken päästä muistin mainita sairaalareissusta ja lonkkavaljaista. On se jännä miten nopeasti tuollaiset pienet vastoinkäymiset unohtaa. Toivottavasti kuitenkin suurimmat ongelmat on jo ohitettu ja sormet ristissä toivon, että Poju pysyisi terveenä.
Osastolla ollessa jouduttiin käymään ultrassa ja varjoainekuvauksissa, joissa selvitettiin vatsanportin toimintaa. Onneksi kuitenkaan mitään vikaa ei mistään löydetty, ainoastaan lievää refluksia. Osastolla ollessa painokin lähti nousemaan (syntymäpaino ylitettiin lopulta Pojun ollessa 4 viikkoa). Sairaalasta päästyä neuvolassa jouduttiin aluksi käymään melko usein painokontrolleissa, mutta onneksi niistäkin saatiin melko pian luopua. Ruoka tosin jouduttiin antamaan pullon kautta, näin nähtiin että Poju syö riittävästi. Tosin tämä mahdollisti myös Isin osallistumisen ruokahetkiin.
Jotta alkuvastoinkäymiset eivät tähän loppuneet, Pojulla huomattiin löysyyttä lonkissa ensimmäisessä lääkärineuvolassa. Tämän takia jouduimme käymään ultrattavana ja kirurgin vastaanotolla. Tämän käynnin yhteydessä saimme lonkkavaljaat, joita Poju joutuin käyttämään 4 viikkoa. Ajatus valjaista tuntui silloin ylivoimaiselta, mutta onneksi niihin tottui melko nopeasti. Oma tottuminen kesti varmasti paljon kauemmin kuin Pojun tottuminen. Loppujen lopuksi tuo neljä viikkoa kului todella nopeasti, eikä valjaat hirveästi elämäämme vaikuttanut. Ainut haittapuoli noissa oli, että vaipanvaihtaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin ilman valjaita.
Pojun ollessa lähes neljän kuukauden ikäinen näin erään ihmisen, joka tiedusteli miten vauvan kanssa on mennyt. Kerroin miten helppo vauva meillä on ollut ja kaikki on sujunut hienosti. Vasta hetken päästä muistin mainita sairaalareissusta ja lonkkavaljaista. On se jännä miten nopeasti tuollaiset pienet vastoinkäymiset unohtaa. Toivottavasti kuitenkin suurimmat ongelmat on jo ohitettu ja sormet ristissä toivon, että Poju pysyisi terveenä.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Tulin, näin, synnytin
Raskausaika kului hirveän nopeasti, vaikka rakenneultran jälkeen jouduttiinkin jännittämään kontrolliultraa (istukka oli osittain kohdunsuun päällä). Se ei ollut vielä kontrolliultrassa viikolla 32 siirtynyt kauemmas ja sektiouhka pelotti. Viikolla 36 sain kuitenkin mukavia uutisia, kun istukka oli siirtynyt turvalliselle etäisyydelle.
Lisäksi 10 päivää ennen synnytystä jouduin käymään synnytysvastaanotolla raskausmyrkytysepäilyn vuoksi. Onneksi käynti oli kuitenkin turha, tosin oli mukava vielä siinä vaiheessa päästä kurkkaamaan masuasukkia. :)
Itse synnytys meni kuin unelma. Olin ensinnäkin varautunut siihen, että kun supistukset lopulta alkavat odottelemme muutaman tunnin kotona ennen sairaalaan lähtöä. Toisin kuitenkin kävi. Kun lapsivedet menivät yöllä, alkoivat säännölliset supistukset heti. Jo alle tunnissa supistusväli oli enää viisi minuuttia ja tunnin päästä vesien menosta olimme jo kovaa vauhtia matkalla sairaalaan.
Synnytysvastaanotolla ei jouduttu olemaan kuin 15 minuuttia, koska supistukset oli jo niin kivuliaita (mua ei laitettu ees käyrille). Päästiin siis lähes suoraan saliin. Salissa sain lähes heti kohdunkaulapuudutteen ja siitä puolen tunnin päästä epiduraalin (heti kun anestesialääkäri vapautui). Aika kului hyvin nopeasti ja äkkiä olikin jo aika ponnistaa. Kokonaisuudessaan synnytys kesti muutamaa minuuttia vaille 6 tuntia. Syliin sain 47 minuutin ponnistamisen jälkeen 9 pisteen pojan (3620g 51cm). Synnytyksestä jäi tosi hyvät fiilikset ja olin ihan turhaan jännittänyt. Koko synnytyksen ajan oikeastaan vaan nauratti :) (Poju muuten synty teekkarihenkisesti Wappuradiota kuunnellessa :))
Poju aiheutti kyllä jo heti syntymänsä jälkeen vähän harmaita hiuksia, koska hän oksensi lähes koko päivän. Illalla mukana oli myös vähän verta, jonka pieni oli ilmeisesti niellyt syntyessään. Onneks ruoka kuitenkin lähti maistumaan, kun pienenpieni vatsalaukku oli tyhjentynyt lapsivedestä.
Osastolla oltiin Pojun kanssa 2 yötä ja sitten pyysin päästä kotiin, koska osasto oli aivan täynnä.
Oli se kyllä melko jännä fiilis lähtee kotiin pienen pojan kanssa. Päällimmäisenä ajatuksena sillon oli, että mitenköhän mä pidän tän hengissä. Nyt jo moisille ajatuksille nauraa. :)
Lisäksi 10 päivää ennen synnytystä jouduin käymään synnytysvastaanotolla raskausmyrkytysepäilyn vuoksi. Onneksi käynti oli kuitenkin turha, tosin oli mukava vielä siinä vaiheessa päästä kurkkaamaan masuasukkia. :)
Itse synnytys meni kuin unelma. Olin ensinnäkin varautunut siihen, että kun supistukset lopulta alkavat odottelemme muutaman tunnin kotona ennen sairaalaan lähtöä. Toisin kuitenkin kävi. Kun lapsivedet menivät yöllä, alkoivat säännölliset supistukset heti. Jo alle tunnissa supistusväli oli enää viisi minuuttia ja tunnin päästä vesien menosta olimme jo kovaa vauhtia matkalla sairaalaan.
Synnytysvastaanotolla ei jouduttu olemaan kuin 15 minuuttia, koska supistukset oli jo niin kivuliaita (mua ei laitettu ees käyrille). Päästiin siis lähes suoraan saliin. Salissa sain lähes heti kohdunkaulapuudutteen ja siitä puolen tunnin päästä epiduraalin (heti kun anestesialääkäri vapautui). Aika kului hyvin nopeasti ja äkkiä olikin jo aika ponnistaa. Kokonaisuudessaan synnytys kesti muutamaa minuuttia vaille 6 tuntia. Syliin sain 47 minuutin ponnistamisen jälkeen 9 pisteen pojan (3620g 51cm). Synnytyksestä jäi tosi hyvät fiilikset ja olin ihan turhaan jännittänyt. Koko synnytyksen ajan oikeastaan vaan nauratti :) (Poju muuten synty teekkarihenkisesti Wappuradiota kuunnellessa :))
Poju aiheutti kyllä jo heti syntymänsä jälkeen vähän harmaita hiuksia, koska hän oksensi lähes koko päivän. Illalla mukana oli myös vähän verta, jonka pieni oli ilmeisesti niellyt syntyessään. Onneks ruoka kuitenkin lähti maistumaan, kun pienenpieni vatsalaukku oli tyhjentynyt lapsivedestä.
Osastolla oltiin Pojun kanssa 2 yötä ja sitten pyysin päästä kotiin, koska osasto oli aivan täynnä.
Oli se kyllä melko jännä fiilis lähtee kotiin pienen pojan kanssa. Päällimmäisenä ajatuksena sillon oli, että mitenköhän mä pidän tän hengissä. Nyt jo moisille ajatuksille nauraa. :)
maanantai 1. lokakuuta 2012
Esittely
Olen jo hetken harkinnut blogin kirjoittamista, mutta se on jäänyt tähän asti ajatusten tasolle.
Nyt kuitenkin sain itsestäni niin paljon irti, että ajattelin toimia.
Blogin pääasiallisena tarkoituksena on kertoa muualla asuville tuttaville/perheelle Pojun (ja meidän muiden) kuulumisia.
Perheeseemme kuuluu siis minä, 5 kuukauden ikäinen Poju ja Isi. Poju on ensimmäinen lapsemme, joten opittavaa on ollut vähintäänkin riittävästi. Aika on kuitenkin rientänyt aivan tajuttoman nopeasti ja tuntuu, että vauva-aika on ihan pian ohitse. On kyllä koitettu tästä ajasta nauttia, kun Poju ei vielä liikkeelle pääse. Tosin kyllä tähän viiteen kuukauteen on mahtunut vaikka mitä, mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa.
Ajattelin parissa seuraavassa postauksessa kertoa mitä tässä viiden kuukauden aikana on jo kerinnyt tapahtumaan ja sitten jatketaan siitä. :)
Nyt kuitenkin sain itsestäni niin paljon irti, että ajattelin toimia.
Blogin pääasiallisena tarkoituksena on kertoa muualla asuville tuttaville/perheelle Pojun (ja meidän muiden) kuulumisia.
Perheeseemme kuuluu siis minä, 5 kuukauden ikäinen Poju ja Isi. Poju on ensimmäinen lapsemme, joten opittavaa on ollut vähintäänkin riittävästi. Aika on kuitenkin rientänyt aivan tajuttoman nopeasti ja tuntuu, että vauva-aika on ihan pian ohitse. On kyllä koitettu tästä ajasta nauttia, kun Poju ei vielä liikkeelle pääse. Tosin kyllä tähän viiteen kuukauteen on mahtunut vaikka mitä, mutta siitä lisää seuraavissa postauksissa.
Ajattelin parissa seuraavassa postauksessa kertoa mitä tässä viiden kuukauden aikana on jo kerinnyt tapahtumaan ja sitten jatketaan siitä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)