Lonkkakontrolli oli keskiviikkona ja Poju ei tykännyt ultraamisesta sitten yhtään. Lääkärillä oli mukanaan erikoistuva lääkäri, joka koitti Pojua viihdyttää ultrauksen ajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi ultra oli nopeasti ohi. Päästiin muuten sinne 10 minuuttia etuajassa! Ultran jälkeen oli taas kirurgikäynti (jonne myös päästiin mukavasti etuajassa), joka totesi lonkkien olevan priimaa! Eli enää ei tarvitse kontrolloida ja kaikki on kunnossa. Kyllä siinä putosi iso kivi sydämeltä vaikka melkeimpä tieto olikin jo etukäteen, että kunnossahan nuo ovat. Kaikinpuolin oli siis mukava sairaalakäynti.
Torstain ja perjantain välisenä yönä aloitettiin sitten se paljon puhuttu unikoulu. Mä olin ihan varma, että siitä tulis ihan kauheeta ja että Poju huutais yöt vaan pää punaisena. Toisin kuitenkin kävi (onneksi!).
Ensimmäisenä yönä Poju nukahti kymmenen aikoihin ja heräsi ensimmäisen (ja viimeisen) kerran kahdelta. 20 minuutin huudon jälkeen tää pieni nukahti nyyhkyttäen. Loppuyö menikin sitten nukkuen ja Poju heräsi naureskellen kahdeksalta.
Toisena yönä Poju heräs kaksi kertaa, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Viime yönä kunnon itkua ei tullut enää ollenkaan, mutta tuttia sai olla laittamassa suuhun useamman kerran. Isi hoiti nää kaks yötä. Poju on ollut tosi hyväntuulinen ja ilmeisesti on jo pikkuhiljaa tottumassa ajatukseen, että öisin ei enää ruokaa saa.
Me ollaan pidetty sellaista lempeää unikoulua eli Pojun ei tarvii huutaa yksin sängyssä vaan ollaan silitelty ja otettu syliin, kun itku on ollut ihan lohdutonta. MLL:n ohjeita (ohjeet täällä) soveltaen ollaan menty.
Lauantaina uiskenneltiin iloisena ja harjoiteltiin torpedosukellusta niin, että toinen vanhempi lähettää lapsen toiselle vanhemmalle. Mamia vähän hirvitti. :) Tätä alettiin harjoittelemaan siksi, että meille on uintiin tulossa 24.11. valokuvaaja ottamaan kuvia sukelluksista ja uinnista. Poju niin tykkää uinnista. Meillä kävi niin hyvä säkä, että saatiin paikka tuohon ryhmään. Laitoin haun jo jatkaviin vauvoihin, joihin paikat arvotaan joulukuun alussa. Toivottavasti voitetaan toisenkin kerran arpajaisissa. Olisi niin mukava päästä jatkamaan uintia. Onneksi täältä löytyy kyllä yksityisiäkin vauvauinnin järjestäjiä, jotka eivät ihan hirveesti enempää edes maksa kuin tuo kaupungin järjestämä.
Lauantaina Poju oppi myös Mamin mielestä vähänkin turhan pelottavan taidon. Tää pieni mies nimittäin nousi tollaseen polviseisontaan bumboonsa vasten. Voi elämä sanon minä. Eikä muuten jäänyt tuohon yhteen kertaan. Tässä ikuistettuna tuo ensimmäinen kerta. Hurjaa menoa :).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti