Heissan!
Taas on näemmä vähän reilu viikko kerinnyt vierähtämään viime kirjoituksesta. Tää aika vaan menee niin hurjan nopeesti.
Poju täytti eilen seitsemän kuukautta ja näin ollen yksivuotissynttärit on lähempänä kuin syntymä. :)
Nukkuminen omassa huoneessa on mennyt tosi hienosti. Viime yönä Poju nukku ensimmäisen yön heräämättä, joten sain itsekin nauttia kunnon yöunista. Muutenkin yöheräämiset on lähinnä sitä, että tutti on hukassa. Välillä Poju on löytänyt sen itse siinä vaiheessa, kun olen kerinnyt sängyn viereen. Välillä tuttia on etsitty vähän pidempään. :) Olen kuitenkin hurjan tyytyväinen siihen, että siirrettiin Poju omaan huoneeseen.
Viikonloppuna kun käytiin mummulassa (Isin vanhempien tykönä) sai Poju sielläkin nukkua "omassa" huoneessa. Vieraasta paikasta huolimatta yö meni melko hienosti ja heräämisiä taisi tulla kaksi. Mä sain sunnuntaina nukkua kymmeneen! Aivan huisia! Mummu ja pappa otti Pojun aamulla haltuun ja mä jatkoin tyytyväisenä unia. :)
Viime torstaina Poju oppi viimeinkin konttaamaan ihan kunnolla. Nyt onkin sitten helppoa siirtyä kaikkiin kiellettyihin paikkoihin. :) Myös seisomaan nousua harjoitellaan ihan koko ajan. Pojun vahtiminen onkin nyt ihan hurjan paljon työläämpää, kun pitäisi olla silmät selässäkin. Tuntuu, että tuo pieni mies ennättää joka paikkaan ihan sadasosasekunneissa. Kiukuttelemaan on meillä myös opeteltu. Heti kun Pojun nostaa pois kielletystä paikasta alkaa alahuuli väpättämään ja huuto on hurja. Lisäksi tuntuu, että meillä on vain huonoja paikkoja opetella nousemista. Toivottavasti se siitä, kun koordinaatio Pojulla vähän kehittyy. Mutta vähän turhan kiireinen tuo mini on, olis voinu mun puolestani vielä hetken aikaa odotella tuon nousemisen kanssa.
Tässäpä pikaiset kuulumiset, pieni taisi juuri herätä päiväunilta :)
tiistai 27. marraskuuta 2012
maanantai 19. marraskuuta 2012
Oma huone ja muuta mukavaa
Taas on viikko vierähtänyt ja aika on suorastaan lentänyt. Paljon on viikon aikana taas ehtinyt tapahtua.
Istuminen meillä sujuu jo tosi hienosti ja Poju onkin melkein koko ajan istumassa. Istumaan nousukin tapahtuu jo ihan supernopeasti! Alkuviikosta Poju sitten koitti pungeta seisomaan ihan väkisin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ostettiin myös uusi turvaistuin autoon, koska ei tuo mies tuohon kaukaloon enää kovin kauaa mahdu. Päädyttiin Britaxin Trifix-istuimeen, joka on saanut ihan hyvät arvostelut Autoliiton turvatesteistä.
Torstaina vietettiin koko päivä kaupungilla kierrellen ja poikettiinpa vielä Ideaparkissakin. Poju oli ihan hurjan kiltisti koko päivän ja kun tämän reissun jälkeen käytiin vielä Kummitätiäkin moikkaamassa, niin kotiin päästyämme Poju nukkuihin ihan hyvän tovin. :) Illalla kävi pienelle miehelle pieni vahinko, kun oli pakko koittaa nousta seisomaan tv-tasoa vasten. Otsa kolahti ikävän kuuloisesti tason kulmaan ja perjantaiaamuna saatiinkin huomata, että mustelmahan otsaan tuli. Ei kuitenkaan onneksi mitenkään hurjan iso.
Perjantain muskari meni taas hienosti ja Poju tykkäs. Meillä onkin enää pari kertaa muskaria jäljellä ja sitten alkaa loma. Muskari päättyy joulujuhlaan, jossa meidän ryhmällä onkin kaksi esitystä. :)
Uutta turvaistuinta on säilytetty sisällä ja meidän pieni utelias onkin kovasti sitä tutkinut. Illalla laitettiin poju kyytiin ja mitä tää tekeekään?! Se nousi seisomaan! Aivan uskomatonta! Jätkä on puolivuotias ja pakko päästä ylös. Se siis nousi turvaistuimen selkää vasten seisomaan. Vähän turhan nopeesti koittaa mies edetä :)
Lauantaina laskettiin pinnasängyn pohja ja siirrettiin sänky omaan huoneeseen. Ollaan koko viikonloppu siirrelty huonekaluja edestakaisin, että saataisiin Pojulle oma huone. Ensimmäinen yö meni nimittäin aivan huippuhienosti omassa huoneessa vaikka olinkin jo varautunut ja siirtänyt patjan Pojun sängyn viereen. Sitä ei kuitenkaan tarvittu.
Sunnuntaina minä vietin koko päivän messuillen Mummun kanssa ja Poju oli kotona Isin ja Papan kanssa. Poju sai pinon 80 senttisiä vaatteita Mummulta, mikä on hyvä koska 68-kokoiset vaatteetkin on käyneet kahta lukuunottamatta jo pieniksi. Messuilta ostin Pojulle ihanan merirosvo t-paidan ensi kesäksi ja Mummu osti juhlaliivin. :) Yö omassa sängyssä meni vieläkin paremmin kuin ensimmäinen. Poju heräsi ainoastaan kerran siihen, kun tutti oli hukassa, mutta muuten nukkui aamuun asti! Aivan mahtavaa!
Tässäpä taas tiivistetysti viikon kuulumiset. :)
Istuminen meillä sujuu jo tosi hienosti ja Poju onkin melkein koko ajan istumassa. Istumaan nousukin tapahtuu jo ihan supernopeasti! Alkuviikosta Poju sitten koitti pungeta seisomaan ihan väkisin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ostettiin myös uusi turvaistuin autoon, koska ei tuo mies tuohon kaukaloon enää kovin kauaa mahdu. Päädyttiin Britaxin Trifix-istuimeen, joka on saanut ihan hyvät arvostelut Autoliiton turvatesteistä.
Torstaina vietettiin koko päivä kaupungilla kierrellen ja poikettiinpa vielä Ideaparkissakin. Poju oli ihan hurjan kiltisti koko päivän ja kun tämän reissun jälkeen käytiin vielä Kummitätiäkin moikkaamassa, niin kotiin päästyämme Poju nukkuihin ihan hyvän tovin. :) Illalla kävi pienelle miehelle pieni vahinko, kun oli pakko koittaa nousta seisomaan tv-tasoa vasten. Otsa kolahti ikävän kuuloisesti tason kulmaan ja perjantaiaamuna saatiinkin huomata, että mustelmahan otsaan tuli. Ei kuitenkaan onneksi mitenkään hurjan iso.
Perjantain muskari meni taas hienosti ja Poju tykkäs. Meillä onkin enää pari kertaa muskaria jäljellä ja sitten alkaa loma. Muskari päättyy joulujuhlaan, jossa meidän ryhmällä onkin kaksi esitystä. :)
Uutta turvaistuinta on säilytetty sisällä ja meidän pieni utelias onkin kovasti sitä tutkinut. Illalla laitettiin poju kyytiin ja mitä tää tekeekään?! Se nousi seisomaan! Aivan uskomatonta! Jätkä on puolivuotias ja pakko päästä ylös. Se siis nousi turvaistuimen selkää vasten seisomaan. Vähän turhan nopeesti koittaa mies edetä :)
Lauantaina laskettiin pinnasängyn pohja ja siirrettiin sänky omaan huoneeseen. Ollaan koko viikonloppu siirrelty huonekaluja edestakaisin, että saataisiin Pojulle oma huone. Ensimmäinen yö meni nimittäin aivan huippuhienosti omassa huoneessa vaikka olinkin jo varautunut ja siirtänyt patjan Pojun sängyn viereen. Sitä ei kuitenkaan tarvittu.
Sunnuntaina minä vietin koko päivän messuillen Mummun kanssa ja Poju oli kotona Isin ja Papan kanssa. Poju sai pinon 80 senttisiä vaatteita Mummulta, mikä on hyvä koska 68-kokoiset vaatteetkin on käyneet kahta lukuunottamatta jo pieniksi. Messuilta ostin Pojulle ihanan merirosvo t-paidan ensi kesäksi ja Mummu osti juhlaliivin. :) Yö omassa sängyssä meni vieläkin paremmin kuin ensimmäinen. Poju heräsi ainoastaan kerran siihen, kun tutti oli hukassa, mutta muuten nukkui aamuun asti! Aivan mahtavaa!
Tässäpä taas tiivistetysti viikon kuulumiset. :)
maanantai 12. marraskuuta 2012
Vauhdikas viikko
Meillä on viimeinen viikko mennyt hyvinkin vauhdikkaissa merkeissä. Viime maanantaina meillä oli puolivuotisneuvola, jolla saatiin Pojun päivitetyt mitat. Poju on kasvanut ihan hurjan paljon ja nyt mennäänkin sekä pituuden, että painon suhteen keskikäyrällä. Mitat olivat seuraavat (suluissa edellisen käynnin vastaavat):
Pituus: 70 cm (67,5 cm)
Paino: 8575 g (7840 g)
Pipa: 45,3 cm (44 cm)
Lisäksi Poju sai flunssarokotteen ja antoipa neuvolatäti myös minulle samaisen rokotteen (vaikken mihinkään riskiryhmään kuulukaan). Juteltiin myös tuosta Pojun kovasta vauhdista, kun pystyyn olisi kiire. Neukkutädin mukaan Poju on kehityksessä jonkun verran edellä ja valjaat eivät hidastaneet motorista kehitystä lainkaan.
Tiistaina pakattiin aamusti Pojun kanssa kamppeet ja lähdettiin moikkaamaan mun vanhempia. Junailtiin mummulaan ja Poju oli koko matkan tosi kiltisti. Että noi matkarattaat on ollut aivan huisi ostos, kun niihin saa napsautettua ton turvakaukalon kiinni. Suosittelen kyllä moista ratkaisua kaikille! Meillä on Britaxin B-mobilet ja Britaxin kaukalo, ja oon kyllä ollut noihin niin tyytyväinen. On niin helppo lähtee tolleen junallakin, kun kaukalo kulkee kätevästi mukana. Poju vierasti vähän mummua, mutta pappa tuntu olevan ok heti alusta asti. :) Toi vierastaminen on kyllä hassua, kun välillä toinen melkein itkee ja sit taas toisaalta jotkut "tuntemattomat" on heti kavereita. Mummulareissu meni hienosti ja tultiin keskiviikkona kotiin. Poju oli koko illan yhtä hymyä.
Torstaina oltiin koko päivä kaupungilla etsimässä Isille lahjaa sunnuntaita varten. Poju oli niin kiltisti koko päivän. On kyllä niin kiva lähtee tolleen liikenteeseen, kun toinen jaksaa olla kiltisti ja tyytyväinen. Mä kävin sushilounaalla ja sen aikaa Poju istuskeli vaunuissa ja hurmasi ohikulkijoita. Aika moni mummu pysähty jotain höpöttelemään. :) Kotimatkalla bussissa olikin sitten melko hassu vanha täti. Poju ei viihtynyt vaunuissa, joten nappasin kainaloon ja mentiin istumaan tän tädin viereen. Jossakin kurvissa täti tarttu edessä olevasta penkistä kiinni ja Pojunhan oli vähän pakko kokeilla tädin hihaa. Tää täti nappas nopsaa käden pois. Kun tuli taas toinen kurvi ja täti otti taas tukee, niin Pojuhan taas vähän testas sitä hihaa (tokihan mä nyt molemmilla kerroilla estelin). Tässä vaiheessa tää täti sit tokas mulle, että voisitko sanoo tolle lapselles ettei koske! Mä olin vähän sillai että täh?! (Teki mieli sanoo sille tädille, että kelaas ny vähän että tää jäbä on puolivuotias ja ei ymmärrä vielä mitään) Siinä sitten Pojulle jotain lepertelin, että ei saa koskee kun kaikki ei tykkää siitä, että oot niin tuttavallinen. Pojuhan sitten vielä kerran vähän kokeili tädin hihaa, niin se täti jotain tuhisi siinä. Oli kyllä vähän sellanen täh-fiilis. :) No, näitä mahtuu varmasti joka paikkaan. Ja onhan se niinkin, ettei oo kiva jos joku tulee likasilla käsillä rähmäköimään, mutta silti vähän hassua. :)
Perjantaina aamulla Poju sitten oppi nousemaan itse istumaan. Mä olin ihan ihmeissäni. Olin vähän aikaa samasta huoneesta pois ja kun tulin takaisin niin Poju istu. Mä mietin hetken aikaa, että olinko jättänyt sen istumaan. :) Tätä harjoteltiinkin sitten koko aamupäivä. Ihanan näköstä, kun toinen osaa ihan itse.
Lauantaina uinnissa harjoiteltiin saattosukelluksia kuvausta varten. Tarkoituksena siis olis, että kummankaan vanhemman kädet ei näkyis kuvissa. :) Lisäksi iltapäivällä Poju otti ensimmäiset konttausaskeleensa. Eli uutta on tässä viikon aikana opittu melko paljon. :)
Eilen vietettiinkin rauhassa isänpäivää kotosalla. Mä leivoin juustokakun ja Isi teki pizzaa. Niillä sitten herkuteltiin. :)
Tässäpä taas tiivistetysti meidän kuulumiset. :)
Ihanaa maanantaita! :)
Pituus: 70 cm (67,5 cm)
Paino: 8575 g (7840 g)
Pipa: 45,3 cm (44 cm)
Lisäksi Poju sai flunssarokotteen ja antoipa neuvolatäti myös minulle samaisen rokotteen (vaikken mihinkään riskiryhmään kuulukaan). Juteltiin myös tuosta Pojun kovasta vauhdista, kun pystyyn olisi kiire. Neukkutädin mukaan Poju on kehityksessä jonkun verran edellä ja valjaat eivät hidastaneet motorista kehitystä lainkaan.
Tiistaina pakattiin aamusti Pojun kanssa kamppeet ja lähdettiin moikkaamaan mun vanhempia. Junailtiin mummulaan ja Poju oli koko matkan tosi kiltisti. Että noi matkarattaat on ollut aivan huisi ostos, kun niihin saa napsautettua ton turvakaukalon kiinni. Suosittelen kyllä moista ratkaisua kaikille! Meillä on Britaxin B-mobilet ja Britaxin kaukalo, ja oon kyllä ollut noihin niin tyytyväinen. On niin helppo lähtee tolleen junallakin, kun kaukalo kulkee kätevästi mukana. Poju vierasti vähän mummua, mutta pappa tuntu olevan ok heti alusta asti. :) Toi vierastaminen on kyllä hassua, kun välillä toinen melkein itkee ja sit taas toisaalta jotkut "tuntemattomat" on heti kavereita. Mummulareissu meni hienosti ja tultiin keskiviikkona kotiin. Poju oli koko illan yhtä hymyä.
Torstaina oltiin koko päivä kaupungilla etsimässä Isille lahjaa sunnuntaita varten. Poju oli niin kiltisti koko päivän. On kyllä niin kiva lähtee tolleen liikenteeseen, kun toinen jaksaa olla kiltisti ja tyytyväinen. Mä kävin sushilounaalla ja sen aikaa Poju istuskeli vaunuissa ja hurmasi ohikulkijoita. Aika moni mummu pysähty jotain höpöttelemään. :) Kotimatkalla bussissa olikin sitten melko hassu vanha täti. Poju ei viihtynyt vaunuissa, joten nappasin kainaloon ja mentiin istumaan tän tädin viereen. Jossakin kurvissa täti tarttu edessä olevasta penkistä kiinni ja Pojunhan oli vähän pakko kokeilla tädin hihaa. Tää täti nappas nopsaa käden pois. Kun tuli taas toinen kurvi ja täti otti taas tukee, niin Pojuhan taas vähän testas sitä hihaa (tokihan mä nyt molemmilla kerroilla estelin). Tässä vaiheessa tää täti sit tokas mulle, että voisitko sanoo tolle lapselles ettei koske! Mä olin vähän sillai että täh?! (Teki mieli sanoo sille tädille, että kelaas ny vähän että tää jäbä on puolivuotias ja ei ymmärrä vielä mitään) Siinä sitten Pojulle jotain lepertelin, että ei saa koskee kun kaikki ei tykkää siitä, että oot niin tuttavallinen. Pojuhan sitten vielä kerran vähän kokeili tädin hihaa, niin se täti jotain tuhisi siinä. Oli kyllä vähän sellanen täh-fiilis. :) No, näitä mahtuu varmasti joka paikkaan. Ja onhan se niinkin, ettei oo kiva jos joku tulee likasilla käsillä rähmäköimään, mutta silti vähän hassua. :)
Perjantaina aamulla Poju sitten oppi nousemaan itse istumaan. Mä olin ihan ihmeissäni. Olin vähän aikaa samasta huoneesta pois ja kun tulin takaisin niin Poju istu. Mä mietin hetken aikaa, että olinko jättänyt sen istumaan. :) Tätä harjoteltiinkin sitten koko aamupäivä. Ihanan näköstä, kun toinen osaa ihan itse.
Lauantaina uinnissa harjoiteltiin saattosukelluksia kuvausta varten. Tarkoituksena siis olis, että kummankaan vanhemman kädet ei näkyis kuvissa. :) Lisäksi iltapäivällä Poju otti ensimmäiset konttausaskeleensa. Eli uutta on tässä viikon aikana opittu melko paljon. :)
Eilen vietettiinkin rauhassa isänpäivää kotosalla. Mä leivoin juustokakun ja Isi teki pizzaa. Niillä sitten herkuteltiin. :)
Tässäpä taas tiivistetysti meidän kuulumiset. :)
Ihanaa maanantaita! :)
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Unikoulua, lonkkakontrollia ja muuta pientä :)
Kuten viimeksi mainitsinkin tämän viikon ohjelmassa on ollut lonkkakontrolli ja unikoulua. Molemmat on mennyt hienosti!
Lonkkakontrolli oli keskiviikkona ja Poju ei tykännyt ultraamisesta sitten yhtään. Lääkärillä oli mukanaan erikoistuva lääkäri, joka koitti Pojua viihdyttää ultrauksen ajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi ultra oli nopeasti ohi. Päästiin muuten sinne 10 minuuttia etuajassa! Ultran jälkeen oli taas kirurgikäynti (jonne myös päästiin mukavasti etuajassa), joka totesi lonkkien olevan priimaa! Eli enää ei tarvitse kontrolloida ja kaikki on kunnossa. Kyllä siinä putosi iso kivi sydämeltä vaikka melkeimpä tieto olikin jo etukäteen, että kunnossahan nuo ovat. Kaikinpuolin oli siis mukava sairaalakäynti.
Torstain ja perjantain välisenä yönä aloitettiin sitten se paljon puhuttu unikoulu. Mä olin ihan varma, että siitä tulis ihan kauheeta ja että Poju huutais yöt vaan pää punaisena. Toisin kuitenkin kävi (onneksi!).
Ensimmäisenä yönä Poju nukahti kymmenen aikoihin ja heräsi ensimmäisen (ja viimeisen) kerran kahdelta. 20 minuutin huudon jälkeen tää pieni nukahti nyyhkyttäen. Loppuyö menikin sitten nukkuen ja Poju heräsi naureskellen kahdeksalta.
Toisena yönä Poju heräs kaksi kertaa, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Viime yönä kunnon itkua ei tullut enää ollenkaan, mutta tuttia sai olla laittamassa suuhun useamman kerran. Isi hoiti nää kaks yötä. Poju on ollut tosi hyväntuulinen ja ilmeisesti on jo pikkuhiljaa tottumassa ajatukseen, että öisin ei enää ruokaa saa.
Me ollaan pidetty sellaista lempeää unikoulua eli Pojun ei tarvii huutaa yksin sängyssä vaan ollaan silitelty ja otettu syliin, kun itku on ollut ihan lohdutonta. MLL:n ohjeita (ohjeet täällä) soveltaen ollaan menty.
Lauantaina uiskenneltiin iloisena ja harjoiteltiin torpedosukellusta niin, että toinen vanhempi lähettää lapsen toiselle vanhemmalle. Mamia vähän hirvitti. :) Tätä alettiin harjoittelemaan siksi, että meille on uintiin tulossa 24.11. valokuvaaja ottamaan kuvia sukelluksista ja uinnista. Poju niin tykkää uinnista. Meillä kävi niin hyvä säkä, että saatiin paikka tuohon ryhmään. Laitoin haun jo jatkaviin vauvoihin, joihin paikat arvotaan joulukuun alussa. Toivottavasti voitetaan toisenkin kerran arpajaisissa. Olisi niin mukava päästä jatkamaan uintia. Onneksi täältä löytyy kyllä yksityisiäkin vauvauinnin järjestäjiä, jotka eivät ihan hirveesti enempää edes maksa kuin tuo kaupungin järjestämä.
Lauantaina Poju oppi myös Mamin mielestä vähänkin turhan pelottavan taidon. Tää pieni mies nimittäin nousi tollaseen polviseisontaan bumboonsa vasten. Voi elämä sanon minä. Eikä muuten jäänyt tuohon yhteen kertaan. Tässä ikuistettuna tuo ensimmäinen kerta. Hurjaa menoa :).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)
Lonkkakontrolli oli keskiviikkona ja Poju ei tykännyt ultraamisesta sitten yhtään. Lääkärillä oli mukanaan erikoistuva lääkäri, joka koitti Pojua viihdyttää ultrauksen ajan siinä kuitenkaan onnistumatta. Onneksi ultra oli nopeasti ohi. Päästiin muuten sinne 10 minuuttia etuajassa! Ultran jälkeen oli taas kirurgikäynti (jonne myös päästiin mukavasti etuajassa), joka totesi lonkkien olevan priimaa! Eli enää ei tarvitse kontrolloida ja kaikki on kunnossa. Kyllä siinä putosi iso kivi sydämeltä vaikka melkeimpä tieto olikin jo etukäteen, että kunnossahan nuo ovat. Kaikinpuolin oli siis mukava sairaalakäynti.
Torstain ja perjantain välisenä yönä aloitettiin sitten se paljon puhuttu unikoulu. Mä olin ihan varma, että siitä tulis ihan kauheeta ja että Poju huutais yöt vaan pää punaisena. Toisin kuitenkin kävi (onneksi!).
Ensimmäisenä yönä Poju nukahti kymmenen aikoihin ja heräsi ensimmäisen (ja viimeisen) kerran kahdelta. 20 minuutin huudon jälkeen tää pieni nukahti nyyhkyttäen. Loppuyö menikin sitten nukkuen ja Poju heräsi naureskellen kahdeksalta.
Toisena yönä Poju heräs kaksi kertaa, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Viime yönä kunnon itkua ei tullut enää ollenkaan, mutta tuttia sai olla laittamassa suuhun useamman kerran. Isi hoiti nää kaks yötä. Poju on ollut tosi hyväntuulinen ja ilmeisesti on jo pikkuhiljaa tottumassa ajatukseen, että öisin ei enää ruokaa saa.
Me ollaan pidetty sellaista lempeää unikoulua eli Pojun ei tarvii huutaa yksin sängyssä vaan ollaan silitelty ja otettu syliin, kun itku on ollut ihan lohdutonta. MLL:n ohjeita (ohjeet täällä) soveltaen ollaan menty.
Lauantaina uiskenneltiin iloisena ja harjoiteltiin torpedosukellusta niin, että toinen vanhempi lähettää lapsen toiselle vanhemmalle. Mamia vähän hirvitti. :) Tätä alettiin harjoittelemaan siksi, että meille on uintiin tulossa 24.11. valokuvaaja ottamaan kuvia sukelluksista ja uinnista. Poju niin tykkää uinnista. Meillä kävi niin hyvä säkä, että saatiin paikka tuohon ryhmään. Laitoin haun jo jatkaviin vauvoihin, joihin paikat arvotaan joulukuun alussa. Toivottavasti voitetaan toisenkin kerran arpajaisissa. Olisi niin mukava päästä jatkamaan uintia. Onneksi täältä löytyy kyllä yksityisiäkin vauvauinnin järjestäjiä, jotka eivät ihan hirveesti enempää edes maksa kuin tuo kaupungin järjestämä.
Lauantaina Poju oppi myös Mamin mielestä vähänkin turhan pelottavan taidon. Tää pieni mies nimittäin nousi tollaseen polviseisontaan bumboonsa vasten. Voi elämä sanon minä. Eikä muuten jäänyt tuohon yhteen kertaan. Tässä ikuistettuna tuo ensimmäinen kerta. Hurjaa menoa :).
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)