Vihdoinkin Poju tajus kävelyn jujun. Olin itse lauantaina kaverin kanssa viihteellä ja illan aikana Isi lähetti viestiä, että nyt se kävelee. Ensi askeleethan otettiin jo kolme kuukautta sitten, mutta kävely on jäänyt muutamaan askeleeseen. Toissa viikonloppuna Poju oppi vihdoinkin nousemaan ilman tukea (ja tuli ylös kaksi hammastakin), joka varmaan edes autto tota kävelyn kiinnostavuutta.
Aivan ihana katella, kun pieni menee hymy korvissa kävellen (tai oikeastaan vielä pitäis sanoa, että hoiperrellen) joka paikkaan. Konttaamistakin toki vielä käytetään liikkumiseen, mutta harvemmin. On se vaan niin ihanaa katsella, kun toinen oppii uusia taitoja.
Hääsuunnitelmat on ollut tässä viime aikoina päällimmäisenä mielessä. Häät on syyskuussa, joten aikaa ei ihan hirveesti ole. Onneksi paikka on kuitenkin jo varattuna ja pitopalvelullekin lähetin hyväksynnän tarjoukseen (tosin vahvistusta ei ole vielä sieltä tullut). Seuraava stressinaihe taitaakin sitten olla se puku. Niin ja kutsut pitäis saada liikenteeseen, mutta ennen sitä pitäisi vielä hotellista kysellä jotain alennusta vieraille. Vielä on paljon tekemistä, mutta onneksi tässä nyt vielä pari kuukautta aikaakin on. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti