Vuoden ensimmäinen

Viime päivityksestä onkin aikaa kulunut. Nyt kuitenkin luvassa meidän kuulumisia.

Poju onkin oppinut vaikka mitä uutta. Seisomaan nousu onnistuu jo aivan loistavasti ja tukea vasten kävellään jo hienosti. Heiluttaminen ja "high five" onnistuu hienosti. Tänään ollaan opeteltu "ota-anna"-leikkiä ja hienosti onnistuu jo tavaroista luopuminen. Suuhun putkahti myös kerralla kaksi hammasta, joten nyt on söpö hymy kahdella alahampaalla varustettuna. Poju on myös oppinut sanomaan tutti (tai siis tässä tapauksessa titti tai ti). Uskaltaakohan tuota jo kutsua ensimmäiseksi sanaksi? :)

Jouluna sukuloitiin. Ensin oltiin aatonaatosta joulupäivään mun vanhempien tykönä ja joulupäivänä lähdettiin sitten toiseen mummulaan. Poju sai aivan ihania lahjoja. Taaperokärry oli aivan loistava lahja, koska ne on olleet ahkerassa käytössä. Hienosti niiden avulla otetaan askeleita. Pakettien avaaminen ei Pojua oikeastaan kiinnostanut, mutta pakettien narut oli aivan ihania. Niitä Poju olisi voinut hipeltää loputtomiin. Lopulta Mami vähän autto paketeiden kanssa, että ne saatiin joskus auki. :) Pukkia ei tänä vuonna käynyt, koska olin sitä mieltä ettei Poju siitä vielä mitään ymmärrä. Ehkä sitten ensi vuonna. Joulu oli kyllä mukava. Toivottavasti tänä vuonna meillä olisi sellainen koti, missä voisimme viettää joulua.

Meillä on ollut melkonen järjestelyurakka taas kotona. Koitetaan saada tyhjennettyä vielä lisää tuota Pojun huonetta, että saadaan sinne ostettua sohvasänky. Yöt kun meillä on edelleenkin levottomia. Helpottaa vähän, kun voi sitten yöllä vaan ottaa Pojun kainaloon ja mennä siihen nukkumaan. Ei häiriinny ihan kaikkien uni. Toivottavasti tuo yönukkuminen parantuu jossakin vaiheessa, tokihan viime aikaisiin levottomuuksiin on varmasti nuo hampaat vaikuttaneet.

Itsellä on melkoinen stressi työpaikan suhteen tai oikeammin sanottuna työn puuttumisen suhteen. Olisi ollut niin ihanaa mennä suoraan vanhempainvapaalta töihin, mutta minkäs teet. Hakemuksia on laitettu ihan kohtuullisesti, mutta mistään ei ole vielä mitään kuulunut. Toivottavasti tässä pian tärppäisi. Tokihan on aivan ihanaa olla Pojun kanssa kotonakin, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua siltä että aivot kaipaa vähän haasteita.

Tälläistä meille. Toivottavasti kaikkien vuosi on alkanut hienosti! :)